Jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin erikoistunut koneyrittäjä näkee viljelytaimikoissa vakavia laatuongelmia

40 vuotta koneellista puunkorjuuta harjoittanut Palosaari on hankkinut kalustoa yläharvennuksia silmälläpitäen. Kourien on ulotuttava poimimaan järeää puuta pitkän matkan päästä. Lisäksi koneen rengasvälin on oltava normaalia kapeampi, koska alikasvoksellisessa sekametsässä on ”ahtaat paikat”. Kuva: Tero Pajukallio

Matti Arvio suosii metsissään jatkuvaa kasvatusta puhtaasti taloudellisin perustein. Kuva: Tero Pajukallio

Metsäsuunnittelu Hollannille urakoiva Osmo Palosaari esittelee usein metsäalan ammattilaisille jatkuvan kasvatuksen kohteita. Niitä on Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla runsaasti, sillä Hollanti tarjoaa metsänomistajille myös jatkuvan kasvatuksen metsäpalveluita 15 kunnan alueella.

Palosaaren mukaan jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuus on jo 30 prosenttia Hollannin välittämistä hakkuumääristä ja kysyntä kasvaa koko ajan.

Palosaari painottaa, että Metsäsuunnittelu Hollanti on puolueeton toimija, joka huomioi metsänomistajan intressit. Kohteet ostetaan pystykauppana, tukit myydään sahoille ja kuitupuut yleensä Stora Ensolle. Tosin kuitupuuta yläharvennuksista tulee hyvin vähän.

Puunkorjuun konkari neuvoo metsänomistajia olemaan erityisen tarkkana katkonnan kanssa.

Paras tili ei lohkea myymällä puut korkeimman tukinhinnan tarjoavalle, jos puut katkotaan metsänomistajan kannalta epäedullisesti.

Metsänomistaja saattaa pettyä pahasti, jos tukinsaanto jääkin ohueksi.

Yksi Palosaaren esittelemistä jatkuvan kasvatuksen kohteista on hyvinvoivan näköinen sekametsä, jossa on vuodesta 1972 tehty vain yläharvennuksia.

”Kasvussa ei ole mitään vikaa. En ole myöskään nähnyt jatkuvan kasvatuksen metsissä normaalia enempää vaurioita tai tauteja”, Palosaari vakuuttaa.

Yläharvennuksissa metsiköstä poistetaan tukkipuuta ja vikaantuneet puut. Normaalisti alaharvennettavat ”höttöpuut” jätetään lihomaan.

Palosaaren mukaan on harhaluulo, ettei alikasvos lähtisi kasvamaan kuusikon alla. Hakkuissa nuorta puustoa varjellaan kaatamalla puut konkelotekniikalla, jolloin latvus ei rojahda maahan. Suojaisasta alikasvoksesta nauttivat myös kanalinnut.

Itsestään syntynyt taimiaines on Palosaaren mukaan yleensä laadukasta.

”Viljelytaimikoista sen sijaan ehkä 10 prosenttia on hyvälaatuisia. Tästä laatuongelmasta puhutaan vähän”, Palosaari tokaisee.

Monesti taimet ovat vinkuraisia. Kenties istutustyö on ollut asiantuntematonta, hirvet ovat kalunneet latvoja, maa on liian märkää ja ravinteikasta ja heinikko on nujertanut osan taimista.

Lisäksi Palosaari muistuttaa, että jatkuvassa kasvatuksessa metsänomistaja säästää pitkän pennin välttämällä istutuskulut, kunnostusojitukset, maanmuokkaukset, heikkotuottoiset ensiharvennukset sekä kuitupuuvaltaiset alaharvennukset.

Yläharvennuksiin on mieltynyt myös metsänomistaja Matti Arvio.

”En ole viherkäinen risuparrasta huolimatta. Ainoastaan rahan takia olen tehnyt näin. Vähilläkin rungoilla saa ison tilin, kun kasvatetaan kaikki tukiksi”, Arvio latelee katsellessaan yhtä metsiköistään.

Hän kairaa kokeeksi yhden järeistä rungoista. Lustojen vuosikasvusta näkee, että puu on innostunut lihomaan vuonna 2009 tehdyn yläharvennuksen jälkeen.

”Tässä on jopa 130-vuotiaita puita ja kasvut ovat hyvät yhä vaan.”

Metsänomistaja on varma, että puun hinnoittelussa aletaan tulevaisuudessa laaduttaa parasta tukkia, jolloin yläharvennuksista saa irti vielä enemmän.

Arvio pitää ongelmallisena, että joskus metsäyhtiöt tekevät tarjouksen vain avohakkuusta, vaikka metsänomistaja on pyytänyt yläharvennusta.