Tutkimus osoittaa: Jatkuvalla kasvatuksella voi tuottaa todella korkealaatuista mäntysahatavaraa

Ylispuukasvatuksessa männikköön tehdään aluksi tavallinen siemenpuuhakkuu. Kaikkia siemenpuita ei kuitenkaan poisteta taimettumisen jälkeen, vaan ne jäävät kasvamaan männikön päällä ylispuina. Kuva: Markku Vuorikari

Jatkuva kasvatus on termi, joka on jo vakiintunut käyttöön, mutta sen käyttäjästä riippuu, mitä jatkuvalla kasvatuksella tarkoitetaan.

Erikoistutkija Sauli Valkonen Luonnonvarakeskuksesta jaottelisi jatkuvan kasvatuksen kahteen alalajiin: kuusikoille sopivaan eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen ja männiköiden ylispuukasvatukseen.

Monesti myös pienaukkohakkuut luetaan osaksi jatkuvaa kasvatusta.

Etelä-Suomessa kasvavaa eri-ikäiskuusikkoa käydään harventamassa kasvupaikasta riippuen 10–20 vuoden välein. Tavoite on kasvattaa sen verran puuta, että jokainen hakkuu on kannattava. Hakkuukertymä jää yleensä vajaaseen sataan kuutioon hehtaarilla, Valkonen kertoo.

"Eri-ikäismetsä ei saa kasvaa liian pitkään liian tiheänä, koska sitten pienet puut ränsistyvät."

Männiköille sopiva jatkuvan kasvatuksen keino on ylispuukasvatus.

Siinä tehdään tavallinen siemenpuuhakkuu, mutta kaikkia siemenpuita ei poistetakaan taimettumisen jälkeen vaan niitä kasvatetaan männikön päällä ylispuina.

"Ei ole olemassa sääntöä, miten usein siemenpuita pitäisi käydä vähentämässä."

Männiköiden ylispuukasvatus on Valkosen mukaan mainio keino tuottaa erittäin korkealaatuista mäntysahatavaraa.

"Meillä on tehty tutkimus, jonka mukaan pintaan kasvaa todella korkealaatuista puuta. Kasvatustapa takaa, että nuoret puutkin ovat alkuvaiheessa pienioksaisia ja nuorpuun osuus jää pienemmäksi."

Huippulaatuiselle männylle on toistaiseksi huonot markkinat, sillä ostajat puuttuvat Suomesta lähes kokonaan.

"Vaan eihän puuta ole pakko kotimaahan myydä. Keski-Euroopassa on suuri ostajapotentiaali", Valkonen sanoo.

Metsiköstä riippuu, sopiiko jatkuva kasvatus sinne. Olennaista on, että metsässä on hyväkuntoista alikasvosta ja pieniä puita ja että uudistuminen toimii.

"Esimerkiksi pohjoissuomalainen paksusammalinen kuusikko on huono uudistumaan. Jatkuva kasvatus tuntuisi sopivan huonosti sinne."

Valkonen kertoo kuitenkin yllättyneensä siitä, miten hyvin pienaukkohakkuiden jälkeinen taimettuminen on onnistunut Pohjois-Suomessa tehdyissä kokeissa.

"Pienaukkokasvatus onnistuu pohjoisessa paljon etelää paremmin, kun ei ole heinittymisongelmaa."