Metsäfestival juhlisti viimeistä kertaa suomalaista metsää
Yöllä UV-koristeet eli dekot saavat metsän hohtamaan. Kuvan koristeet ovat Flowers of Life -ryhmän työtä. Ville Saarikoski Kuva: Viestilehtien arkistoMÄNTYHARJU (MT)
Rannekkeen mukaan tämän pitäisi olla suomalainen festivaali, mutta tutut tuntomerkit puuttuvat.
Missä ovat hiekkakentälle pystytetty alumiinirakenteinen lava ja muoviset puutarhatuolit? Entä bajamajat ja mainoskyltit? Makkaraperunoiden sijaan tuoksuu metsä, asfaltin tilalla puu.
”This is northern paradise”, ilmoittaa purupolulla kannon nokassa kököttävä japanilaiskolmikko. Pohjoinen paratiisi.
Kolmatta kertaa järjestetystä Mäntyharjun Metsäfestivalista on tullut kansainvälisesti tunnettu vaihtoehtomusiikin ja taiteen tapahtuma.
186 artistin lisäksi viikonlopun keskiössä on metsä ja puu: Alueelta löytyy kotakylä, puiset baarit ja myyntikojut sekä hirsiset esiintymislavat. Ja tietysti puusauna. Rakennuksia on lähemmäs sata.
Kirvesmies Miika “Lalli” Saari on rakentanut suuren osan alueen rakennuksista. Hän on lopettanut työntuntien laskemisen kauan sitten.
“Alue oli täysi pöpelikkö. Suo, kuokka ja Jussi -meiningillä se on raivattu. Puut on kaadettu ja höylätty paikan päällä.”
Liitoksia on suunniteltu paperilla monta viikkoa.
“Niiden on oltava samaan aikaan kestäviä ja kustannustehokkaita”, kertoo kylpytakkiin sonnustaunut, Hailisen Lassena tunnettu tapahtumanjärjestäjä Henri Geitel.
”Kun budjetti on tiukka, on olennaista, maksaako liitos 4 vai 20 euroa.”
Tapahtuma on työllistänyt kesän mittaan paikallisia koneyrittäjiä. Hakettimet, kaivinkoneet, traktorit ja valtava kauhakuormaaja ovat mahdollistaneet rakentamisen.
“Diesel käryää. Tekniikkaa on raahattu paikalle 12 kuorma-autollista”, Saari ja Geitel kertovat.
Osa paikallisista on kypsiä meteliin ja omituiseen porukkaan. Useampi lähialueen asukas toivoo tapahtuman loppuvan. Toive toteutuu, sillä tapahtuma järjestettiin toistaiseksi viimeistä kertaa.
Muitakin mielipiteitä kuuluu. Juha Väisänen on tullut Hirvensalmelta kahden kilometrin päästä ja kertoo yllättyneensä – positiivisesti.
“Annetut lupaukset on pidetty. Eivät useimmat paikalliset tiedä, miltä täällä näyttää. Vaivannäön huomaa.”
Järjestäjille on selvää, miksi festivaali järjestetään kaupungin sijaan täällä.
“Suomalainen metsä on hieno ympäristö ja olemme siitä ylpeitä. Rakentaminen on vienyt viisi vuotta”, tuumii Mikael Bres. ”Toimitimme lippuja lähialueille, jotta alueella asuvat näkisivät, mitä on tehty.”
Tamperelainen Matti Rajala on ollut konemusiikkitapahtumissa sekä asiakkaana että myyjänä paistamassa kojussaan pihvejä.
47-vuotias Rajala ihmettelee, miksei Mäntyharjussa pidetä kiinni tämän kokoluokan tapahtumasta.
“Seinäjoki tukee kesätapahtumien järjestäjiä kaikin keinoin, vaikka heillä vasta järjestyshäiriöitä riittää. Eihän tässä varmaan ongelmaa olisi, jos Matti ja Teppo raikaisi yötä päivää”, Rajala naurahtaa.
Sunnuntaina, viimeisenä festivaalipäivänä, aurinko helottaa ja DJ miksaa musiikin päälle Uuno Turhapuron kommentteja. Yleisöä naurattaa.
Järjestyksenvalvojat kuvaavat tunnelmaa rauhalliseksi: kiirettä ei ole.
Meteliin kyllästyneet pääsevät pian nauttimaan maaseudun hiljaisuudesta. Yleisö puolestaan hyvästelee Mäntyharjun metsän haikein mielin, viimeistä kertaa.
Järjestäjät eivät vielä aikoihin voi jättää metsää, sillä purkutöitä riittää.
“Haluamme tehdä jotain hienoa. Parasta on, kun saa rakentaa metsässä yhdessä ystäviensä kanssa”, kirvesmies Saari summaa. ”Tätä ei voi tehdä muuten, kuin rakkaudesta lajiin.”
TUULIKKI VIILO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
