Linjahakkuisiin linjakkuutta metsätuhojen estämiseksi

Maaseudun Tulevaisuudessa on viime aikoina kirjoitettu metsissä yleistyneistä kirjanpainajatuhoista. Myös juurikääpä on leviämässä ilmastonmuutoksen myötä. Väistämättä metsänomistajille on aiheutunut tuhoista vaivaa ja rahallisia tappioita.

Metsähygieniasta huolehtiminen on osa kirjanpainajatuhojen torjuntaa. Yli 10 kuution osalta myrsky- ja lumituhopuut korjataan ajoissa pois maastosta säädösaikojen puitteissa, kuten puutavaravarastotkin teiden varsilta. Esimerkiksi keskisessä Suomessa kuusipuuvarastot on vietävä pois tienvarsilta 24.7. mennessä.

Metsätaloudessa asiat ovat lähtökohtaisesti kunnossa.

Suurissa voimalinjahankkeissa kantaverkkoyhtiöt ovat hoitaneet hakkuut mallikkaasti yhteismyynteinä esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten kanssa. Esimerkiksi Fingrid Oy:n toiminta oli puunkorjuun osalta onnistunutta Ahonkylä–Tuovilan 400 kilovoltin linjahankkeen osalta. Liito-oravapaikat ja viitasammakon paikat kierrettiin ja lajeja suojeltiin. Samoin jäljet maastossa siistittiin huolellisesti.

Pienemmät linjahakkuut tulisi kuitenkin suorittaa linjakkaammin. Sähkö- ja datayhtiöt voivat tehdä yksittäisiä sopimuksia yksittäisten maanomistajien kanssa. Viime aikoina muun muassa sähkölinjojen maakaapeloinnit ovat yleistyneet sähkönjakelun huoltovarmuuden turvaamiseksi.

Lisäksi pieniksi yhtiöitettyjä isoja tuulivoimahankkeita tuntuu olevan paljon vireillä.

Osa pienemmistä yhtiöistä voi sopia hoitavansa hankkeiden puunkorjuun, ja sopimuksissa puut jäävät metsänomistajalle. Samalla metsäntuholain velvoitteet jäävät maanomistajalle. Näin säästetään hankkeiden kustannuksissa, kun urakat on kovin kilpailutettuja.

Joissain hankkeissa on voitu sopia, että maanomistaja toteuttaa puunkorjuun ennalta tiettyyn aikaan mennessä.

Tilanteet siis vaihtelevat.

Metsätaloudessa puunkorjuu tarkoittaa metsänhoidollisesti tehtyä hakkuuta ja pölkkyjen tuontia tienvarsivarastoille puutavaralajikohtaisiksi varastokasoiksi.

Osalle sähkö-, data- tai tieyhtiöistä puunkorjuu voi tarkoittaa puiden kaatamista kaivinkoneella metsään niin sanotun giljotiinikouran kanssa.

Toisinaan metsänomistajalle jäävät puut voidaan katkoa miten vain, jolloin metsänomistajalle aiheutuu taloudellisia tappioita. Arvoapteeraus saattaa unohtua tai termiä ei tunneta.

Toisaalta on myös tilanteita, joissa asiat on tehty ammattitaitoisesti kuten metsätaloudessakin.

Jos kuusikon tilavuus on 300 kuutiometriä hehtaarilla ja metsään hakataan viisi metriä leveä ja 100 metriä pitkä linjakäytävä, ja puut kaadetaan nurin maastoon, on 15 kuution lisääntymispesäke kirjanpainajille valmis. Tuo puumäärä on yli metsätuhosäädösten rajan.

Lisäksi uuden ”avohakkuun” osalta linjan reunapuut voivat altistua stressin myötä myrskyille ja kirjanpainajille nekin.

Mutta puunkorjuu jää siis maanomistajan vastuulle. Terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavalle etämetsänomistajalle tilanne tuntuu kohtuuttomalta.

On hyvä, että vähintään 0,5 hehtaarin linjahakkuista hanketoimijalta vaaditaan metsäkeskukselle tehtävä metsänkäyttöilmoitus kullekin hankkeen kiinteistölle. Näin muun muassa turvataan metsälain 10 pykälän noudattaminen ja arvokkaita luontokohteita sekä lajeja suojellaan metsissä.

Olisi hyvä, jos metsätuhojen torjuntaa koskevissa säädöksissä kirjanpainajan ja juurikäävän leviämisen estämiseksi vaadittaisiin, että erilaiset toisen maalla operoivat hanketoimijat aliyrittäjineen velvoitetaan aina tekemään asianmukainen puunkorjuu, jossa pölkyt tuodaan hanketoimijan kustannuksella tienvarsivarastolle omiksi puutavaralajikohtaisiksi varastopinoikseen.

Lisäksi toimijat tulisi velvoittaa noudattamaan metsätuholain säädöksiä ja ohjeita. Kesäajan hakkuissa pitäisi vaatia asianmukainen juurikäävän torjunta.

Kokonaisvaltaista metsätuhojen ennaltaehkäisyä tarvitaan. Kirjanpainajan ja juurikäävän torjunta on yhteinen haaste.

Työt hoituisivat mallikkaasti esimerkiksi metsänhoitoyhdistysten yhteismyyntien ja korjuupalvelujen kautta kuten kantaverkkohankkeissakin on voinut olla. Palveluntuottajia ei voida laissa eikä markkinataloudessa kuitenkaan määrätä.

Haasteena jatkossa on myös se, jos metsäsäädösten ja ohjeiden velvoitteita koitetaan sopimuksissa siirtää maanomistajille. Perin kummallista olisi, jos linjahankkeissa hankkeiden metsänkäyttöilmoitusten teko ulkoistettaisiin ”pienellä präntillä” maanomistajille. Jos metsänkäyttöilmoitusta ei tee tai ymmärrä tai muista tehdä, voi maanomistaja saada sanktiot. Tämäkin tulisi ottaa huomioon.

Risto Lauhanen

MMT

SeAMK