Pihlajat viettävät välivuotta – sato vaikuttaa lintujen muuttoon

Jos marjoja on vähän, kottaraiset, tilhet ja muut marjansyöjät saattavat lähteä liikkeelle varhain. Kuva: Irma Mikkola

”Pihlajanmarjoista on tulossa huono sato. Esimerkiksi Lapissa ja Kainuussa ollaan nollatasolla. Paikoitellen marjoja saattaa kuitenkin löytyä jonkin verran”, sanoo Arktisten Aromien asiantuntija Anu Tossavainen.

Soittokierros Poriin ja Kangasniemelle vahvistaa, että pihlajissa on marjoja jonkin verran, mutta heikosti normaalivuosiin verrattuna. Itä-Uudellamaalla pihlajat ovat lisäksi kärsineet lähes koko kesän jatkuneesta kuivuudesta.

Sen sijaan Vantaalla katupuuna kasvavat suomenpihlajat ovat täynnä punaisia marjoja. Paikallista ja lajien välistä vaihtelua siis on.

”Ehkä sää oli huono eikä pölyttäjiä ollut tarpeeksi kriittisessä kukintavaiheessa”, Tossavainen aprikoi.

Jaksottaissatoisuus on pihlajalle luontaista. Puu antaa hyvän sadon joka toinen vuosi.

”Pihlaja panee paukut satoon, jolloin valmistautuminen seuraavan vuoden kukintaan jää huonoksi. Heikko sato lienee näiden tekijöiden yhteissumma”, Tossavainen sanoo.

Hyviä marjasatoja tuottavat pihlajat ovat kymmeniä vuosia vanhoja, kookkaita ja leveälatvuksisia yksilöitä.

”Pihlajat viihtyvät valoisilla paikoilla esimerkiksi tien reunustoilla. Ennen keruuseen ryhtymistä pitää harkita, ovatko marjat kyseisellä paikalla puhtaita”, Tossavainen sanoo.

Tossavaisen mukaan pihlajia pitää maistella puu kerrallaan, jotta löytää makeita marjoja tuottavan yksilön. Vierekkäisissä puissa voi olla isoja eroja: toisen marjat maistuvat makeilta, toisen happamilta. Kun on kerran löytänyt makeamarjaisen pihlajan, sen sijainti kannattaa pitää mielessä.

Arktisten Aromien mukaan parkkiaineet ja sorbiinihappo aiheuttavat pihlajanmarjojen karvaan maun, joka kuitenkin miedontuu ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Pihlajanmarja on runsaskuituinen ja hyvä C-vitamiinin lähde.

Voimakas maku pehmenee, jos pihlaja yhdistetään hilloissa makeampiin marjoihin tai hedelmiin.

”Pihlajanmarjahillon pitää saada kypsyä jääkaapissa useampia kuukausia ennen kuin sitä aletaan syödä. Ajan saatossa maku pyöristyy ja makeutuu”, Anu Tossavainen kertoo erään kokeneen emännän neuvoneen.

Monin paikoin toiveet pihlajasadosta on siirrettävä ensi syksyyn ja tyydyttävä ihailemaan lähipäivinä alkavaa ruskaa. Kotipihlajan syysväri on kaunein aurinkoisella paikalla laihassa maassa.

Anu Tossavainen muistelee kauhunsekaisin tuntein vanhan kansan ennustetta, jonka mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa.

”Tiedossa on siis valtavan luminen talvi, kolat ja lumilapiot on syytä ottaa ajoissa esiin!”