Visa vaatii vuotuista huomiota
Ensio Soutamo ja Jari Mäntynen opastavat tarkkaan työskentelyyn oksia karsiessa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoHIRVENSALMI (MT)
Visaseuran kesäretken ensimmäiseksi kohteeksi on valittu ääriesimerkki hankalasta visakon hoitotarpeesta. Täysin hoitamaton rytö on jäänyt osin lumituhojen uhriksi ja on selkeiden valintojen paikka.
Ensio Soutamo näyttää valikoivan pystykarsinnan mallia.
”Kun joka vuosi käy ottamassa suurimmat pois, ei synny käyttöä haittaavia isoja oksia.”
Hän napsii pois alle kaksi senttiä paksuja oksia, isompien poistaminen altistaisi rungon sinistäjälle ja muille sienitaudeille.
Pienimmät oksat jätetään yhteyttämään ja lihottamaan puuta.
Soutamo ja Jari Mäntynen keskustelevat pystykarsinnan oikeasta ajoituksesta. Heidän mukaansa Metsäntutkimuslaitos on tehnyt asiasta tutkimusta, jonka tuloksia ei ole vielä julkaistu.
Näyttää siltä, että nykyisen käsityksen mukaista karsinnan aloitusta juhannuksen aikoihin voinee aikaistaa. Karsinnat olisi hyvä olla tehtynä heinäkuun loppuun mennessä.
Aikarajoja noudattamalla karsinnan aiheuttama vaurio ehtii todennäköisesti parantua ennen koivun talvilepoa.
Myös karsintajäljen pitää olla hyvä. Kun oksankaulus jätetään paikoilleen ja leikkauspinta on pyöreä, vesi ei pääse haavasta sisään ja kylestymispintaa on mahdollisimman vähän.
Soutamo muistuttaa retkeläisiä kemeratuista maksettavista pystykarsintakorvauksista. Tukea maksetaan yli neljän metrin korkeudelta karsituista puista, jolloin teleskooppivartinen oksaleikkuri tulee jo tarpeeseen.
Aiemmin visakoivun kasvattajia ohjattiin typistämään koivun oksia kasvun hillitsemiseksi. Mäntysen mukaan tästä käsityksestä kannattaa oppia eroon.
”Laho etenee oksaa pitkin runkoon asti helposti parissa vuodessa ja aiheuttaa vikaisuutta.”
Hetta Torpo omistaa pari hehtaaria visakkoa äitinsä ja sisarensa kanssa. Hänen mukaansa kipinä visakoivun kasvatukseen syttyi ensiksi hänen isälleen.
”Ensimmäiset olivat siemensyntyisiä, joihin ei kyllä muodostunut yhtään visaa. Ensimmäiset kloonitaimet menivät parempiin suihin, mutta 1990-luvulla onnistuimme kasvatuksessa.”
Entisellä pellolla sijaitsevalle, 1997 istutetulle visaviljelmälle tuotiin taimien suojaksi myyräsuojukset. Ne kuitenkin kerättiin pois muurahaisten pelossa ja nyt paikalla kasvaakin kehityskelpoinen visakoivikko.
Mäntynen esittelee lahon etenemistä typistetyssä oksassa. Pieni tummentuma on ehättänyt kymmenien senttien matkan runkoon asti.
Tähän mennessä visakko on ehditty pystykarsia kahteen kertaan, jolloin oksia on osittain typistetty. Torpon mukaan seuraavat toimenpiteet ovatkin typistettyjen oksien poisto pystykarsinnan yhteydessä ja koivikon harvennus.
”Varmaan tuli myyrätuhojen pelossa istutettua vähän liian tiheäksi alunperin”, hän toteaa.
Hetta Torpo toivoo visakoivun pienemmillekin läpimitoille enemmän käyttöä. Niitä voisi käyttää koriste-elementteinä koivusta tai muusta puusta valmistetuissa huonekaluissa.
Puualan artesaaniksikin kouluttautunut Torpo kertoo, ettei todennäköisesti itse hyödynnä visaviljelmiään.
Hänen mukaansa on harmi, miten paljon visan käyttö keskittyy viilutukseen.
Volyymi kuitenkin muodostuu ongelmaksi pienpuun hyödyntämisessä.
”Eihän tänne saa kenttäsirkkeliä sahaamaan, pitäisi olla isompia määriä tarjolla”, hän harmittelee.
ANTTI HIRSAHO
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
