Luvian saha nousi tappioputkesta pistämällä perusasiat kuntoon

Matti Jaakola on toiminut satakuntalaisen Luvian sahan hallituksen puheenjohtajana seitsemän vuoden ajan. Ennen hallitusammattilaisen uraansa hän työskenteli johtotehtävissä useissa metsäteollisuusyhtiöissä, muun muassa Metsäliitto-konsernissa ja Georgia-Pacificilla. Kuva: Juha Sinisalo

Kymmenen vuotta sitten elettiin sahojen huippusuhdannetta, joka tyrehtyi nopeasti kansainväliseen talouskriisiin.

Tuolloin alkaneet huonot ajat olivat erittäin vaikeita vuosia satakuntalaiselle Luvian sahalle, joka on Huhtamaan perheen omistama yritys ja yksi Suomen suurimmista yksityisistä sahoista.

Yritys teki tappiota vuodet 2008–2012. Tuona aikana hallitusammattilainen, muutosjohtamiseen erikoistunut kauppatieteen maisteri Matti Jaakola otti perheyrityksen hallituksen ohjat käsiinsä.

"Nousu on ollut prosessi, jonka aikana perusasiat on pantu kuntoon. Aloitettiin yrityksen johtamisen ja toimintatapojen kehittämisestä. Niiden myötä tehokkuus parani. Nämä on tehty ihan oman henkilökunnan ja johdon toimenpiteillä. Tänä päivänä Luvian saha on hyvin kannattava yritys", Jaakola sanoo.

Sahan omistajaperheestä on enää yksi edustaja mukana yrityksen hallituksessa. Omistajiin kuuluva Harri Huhtamaa erosi toimitusjohtajan tehtävästä keväällä ja elokuussa yrityksessä aloitti toimitusjohtajana Veli-Matti Puuska.

Jaakolan mukaan hänen hallituskautensa yksi ensimmäisistä toimenpiteistä oli eriyttää omistajan, hallituksen ja toimivan johdon roolit.

"Perheyrityksessä toisinaan yksi henkilö toimii kaikissa näissä kolmessa roolissa. Se on äärettömän haastava rooli."

Jaakolan mielestä hallituksen tehtävänä on luoda yritykselle pitkän ajan linjaukset, pohjautuen niihin arvoihin, jotka omistajilta tulevat.

"Hallitus ei sotkeudu omistajien velvollisuuksiin. Hallitus valitsee johdon, joka toteuttaa valitut linjaukset. Ja hallitus antaa johdolle työrauhan."

Yksi Luvian murheenkryyni on ollut puun jatkojalostuksen kannattavuus. Yhtiö tuottaa jatkojalosteita, muun muassa ulko- ja sisäverhouspaneeleita, 40 000 kuutiota vuodessa.

"Luvian viiden vuoden takaiset talousongelmat liittyivät osittain jalostukseen tehtyyn investointiin", Jaakola sanoo.

Hän vakuuttaa kuitenkin, että jatkojalostusta voi tehdä Suomessa kannattavasti, kuten Luvialla nyt tehdään.

"Suoraan sahan lankeavan tuotannon jatkeena jalostusta ei voi harjoittaa. Silloin se ei onnistu."

Sahoja on tänä vuonna ajettu terät kuumina, kysyntää on ja tuotantomäärät ovat nousseet. Silti alan yritykset ovat tyytymättömiä bisneksen kannattavuuteen.

"Tällä alalla ainoa keino tehdä tulosta on pitää volyymeista huolta", Jaakola selittää. Sen vuoksi Luviallakin pidettiin tänä vuonna vain lyhyt kesätauko ja jouluna saha seisoo niin ikään vain hetken.

Käynnissä on herkeämätön kilpajuoksu muun muassa ruotsalaisten kanssa.

"Meillä tukin hinta on korkea. Tämä ei ole valitusvirsi vaan toteamus. Tukin ja kuidun hinnanero on Suomessa maailman suurin", hän sanoo.

"Puun myyjälle ei ole riittävän tärkeää se, minkä hinnan hän saa kuitupuusta. Kuidun hinta on kohtuuttoman huono verrattuna tukkiin. Tukin ja kuidun hinnan epäsuhdan korjaantuminen on meidän ja metsänomistajien etujen mukaista."

Toinen alaa kalvava iso pulma on sivutuotteiden heikko hinta. Haketta ostavia selluntekijöitä on vähän, ja lauhat talvet ovat vähentäneet bioenergian kysyntää.

"Puru ja hake ovat kannattavuuden kannalta miljoonien kysymys. Metsässä tehtävän hakkeen energiatuki vaikuttaa ihan selkeästi sahojen markkinoihin. Meillä Luvialla ei ole ollut ongelmia päästä niistä eroon, mutta hintataso on laskenut", Jaakola toteaa.