Ukkonen on kuin jättimäinen lämpövoimakone, joka rinnalla ihmisen luomat laitteet kalpenevat

Ensin se näyttää harmittomalta poutapilveltä. Vähitellen kumpupilvi kasvaa, ja iltapäivällä se ulottuu jopa 10–15 kilometrin korkeuteen asti. Silloin pilven sisässä on jo käynnissä myllerrys, joka ukkosrajuilmaksi äityessään tuntuu maan pinnalla.

Ukkoset ovat kesän tuulituhojen takana, sillä ilmatieteen virallisessa kielessä myrskyksi kutsuttua sääilmiötä ei Suomessa kesällä esiinny. Pahimmillaan rajuilma tuntuu satojen ­kilometrien päässä alueella, missä ukkosesta ei ole tietoakaan.

Ukkoskausi alkaa kesäkuun puolivälissä ja kestää kaksi kuukautta. ”Melkeinpä joka päivä kesä–elokuussa jossain päin maata tavataan ukkosta”, ylimeteorologi Ari-Juhani Punkka Ilmatieteen laitokselta sanoo.

Tuulen nopeus ukkospuuskissa voi nousta yli 35 metriin sekunnissa eli kirkkaasti myrskylukemiin. Myrskystä ukkospuuskan tai -rajuilman erottaa voimakkaan tuulivaiheen lyhyt kesto. Myrskyssä tuulee tunteja, mutta ukkospuuskan kesto tyypillisesti jää alle kymmenen minuutin. Sekin riittää aiheuttamaan metsälle ja rakenteille huomattavaa tuhoa.

Pohjois-Karjalasta Perämerelle ulottunut ukkosrintama aiheutti tuhoja laajalla alueella heinäkuussa 2004. Kuva: Jaana Kankaanpää

Toisinaan ukkossolut muodostavat ukkospilvijärjestelmän. Siinä kymmenet, jopa sadat ukkossolut muodostavat yhtenäisen rintaman, joka voi ulottua usean maakunnan alueelle.

Tällaisesta nähtiin ääriesimerkki vuonna 2010, kun Etelä-Savon ja Keski-Suomen yli kulki Asta-rajuilma. Sen liikkeelle panemat tuulet tuntuivat satojen kilometrin päässä seuduilla, missä ukkosesta ei ollut tietoakaan.

”Pohjois-Karjalasta tuli ihmettelyä, mistä aamuöinen kirkkaalta taivaalta saapunut puuskahdus on peräisin. Eikä se ollut mikään ihan heikko – usealla asemalla mitattiin yli 15 metriä sekunnissa”, Punkka sanoo.

Puuta kaatui paljon. Asta-rajuilman aiheuttamien metsätuhojen määrä oli 8,1 miljoonaa kuutiometriä.

Juuri ukkospilviä on syyttäminen kesän tuulituhoista. Meteorologien kielessä myrsky on laaja-alainen matalapaine, jonka yhteydessä tuuli puhaltaa myrskylukemissa eli vähintään yli 21 sekuntimetrin keskinopeudella pidempään kuin kymmenen minuuttia.

”Näitä esiintyy Suomessa syksyllä ja talvella, mutta kesällä niitä on selvästi vähemmän. Kesällä voimakkaat tuulet ovat tyypillisesti ukkospuuskia”, myrskyjen yleisyydestä äskettäin väitellyt ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila sanoo.

Ukkospilvestä laskeutunut syöksyvirtaus teki pahaa jälkeä 2007 Kouvolan Kinansaaressa. Kuva: Joel Rosenberg

Ukkospilven synnyttää aurinko, joka lämmittää ilmakehää maanpinnan tuntumassa, ja lämmin ilma alkaa kohota ylöspäin. Se yksin ei riitä ukkosen syntyyn, vaan tarvitaan kaksi muuta välttämätöntä tekijää. Ensinnäkin ilman pitää olla riittävän kosteaa.

”Ukkosta enteilevän sään ihmiset aistivat, on kostean painostavaa”, Punkka sanoo.

Toinen ukkospilven synnylle välttämätön tekijä on ihmisen aistien ulottumattomissa noin 3–5 kilometrin korkeudessa, eikä sitä voi nähdä.

”Ilmakehän lämpötilan pitää laskea riittävän nopeasti, enemmän kuin kuusi astetta kilometriä kohti aina viiden kilometrin korkeuteen saakka.”

Kun ilmassa on kosteutta ja sopivalla korkeudella tarpeeksi pakkasta, ukkospilvi jatkaa kasvuaan. Jossain vaiheessa nousevan ilman mukanaan kuljettama kosteus tiivistyy vedeksi ja rakeiksi. Sadevesi ja rakeet lähtevät vajoamaan kohti maanpintaa ja käynnistävät laskevan ilmavirtauksen, joka saapuu maanpinnalle.

Lopulta pinnalle laskeutuva ilma voi muodostaa ukkospilven alle jopa kolme kilometriä paksun kylmän ilman patjan. ”Kylmän virtauksen tuntee maan pinnalla. Ensimmäisestä kylmän ilman aistimuksesta kestää muutaman minuutin, kun rajuimmat puuskat saapuvat havaintopaikalle.”

Jopa yli sadan kilometrin tuntinopeudella laskeutuva virtaus kääntyy maanpinnan suuntaiseksi ja voi aiheuttaa paikallisesti huomattavaa tuhoa.

Työnsä ohella myrskyjä myös vapaa-ajallaan kuvaava ja harrastava Punkka suhtautuu ukkoseen kunnioittavasti. ”Isoa ukkospilveä voi kutsua monsterimaiseksi lämpövoimakoneeksi. Se painii aivan eri sarjassa kuin mikään ihmisen luoma laite”, Punkka sanoo.