Tutkimus: Petojen tappamat porot hyväkuntoisia, nälkiintyneitä poroja ei tavattu

Petojen tappamien porojen etsinnästä aiheutui 2-8 työpäivää tapettua poroa kohti Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan. Kuvassa Antti Merivirta (vas.) ja Jani-Petri Marjala Kemin-Sompion paliskunnasta vuonna 2013 tarkastelemassa ahman tappamaa poroa. Kuva: Petri Uutela

Kolmessa paliskunnassa kerättiin kahtena talvena petojen tappamista poroista luuydin- ja hammasnäytteitä, yhteensä yli 100 kappaletta. Näytteiden perusteella yli 93 prosenttia tapetuista poroista oli kunnoltaan hyviä tai yli 6 prosenttia kohtalaisia.

Näissä näytteissä ei tavattu huonokuntoisia tai nälkiintyneitä poroja. Myös eri ikä- ja sukupuoliluokkia oli näytteissä lähes samassa suhteessa kuin eloporokarjassa. Siitosvaatimien osuus lähes 70 prosenttia.

Petoeläinten aiheuttamien tappioiden vaikutuksia poronhoidon tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen tutkivat Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopisto vuosina 2013–2016.

Tutkimuksen mukaan Suomen paliskunnista kahdeksassa esiintyi hyvin merkittävästi petoeläinten aiheuttamiksi todettuja tappioita ja merkittävästi 19 paliskunnassa.

Sekä vasatuotto että teuras- ja eloporomäärät putosivat merkitsevästi suurpetojen tappamien porojen määrän kasvaessa. Myös maakotkareviireiden määrä paliskunnassa vaikutti vasatuottoon. Toisaalta myös vuosittaiset lumiolosuhteet vaikuttivat merkittävästi vasatuottoon ja teurasmääriin.

Huomattava osa eläintappioista jää toteamatta, koska esimerkiksi kesäaikana tapahtuneita vahinkoja on erittäin vaikea todeta.

Näiden suorien menetysten lisäksi parhaassa iässä olevien siitoseläinten menettäminen aiheuttaa myös välillisiä tappioita erityisesti vasatuoton laskuna, kertoo erikoistutkija Jouko Kumpula Luonnonvarakeskuksesta.