Rajaseutu työllistää opiskelijoita
Ilomantsi (MT)
Siinä se on, Venäjä, vain muutaman sadan metrin päässä työmaasta. Tätä idemmäksi ei pääse rajaviivaa ylittämättä.Metsähallituksen kovat tulostavoitteet ovat levittäneet hakkuut myös tänne, syrjäiseen Pyötikköön.
Alue on karua kivennäismaata. Muutaman kilometrin päässä levittäytyy Koivusuon luonnonpuisto. Täällä ohikulkijoihin törmääminen on harvinaista, ellei kulkija ole rajavartioston työntekijä tai karhu.
Tie työmaalle taittuu veneellä, tai jos uskallusta riittää, ympäri vuoden tulvivan metsätien yli.
Ryhmä opiskelijoita Ilomantsista ja Lieksasta on ollut Pyötikössä töissä kesäkuun alusta saakka. Osa on metsässä mielellään, osa vain siksi, että jotain töitä on tehtävä.
Lähellä rajaa työskenneltäessä tarvitaan rajavartioston lupa, joten ryhmä ilmoittaa valvontakeskukseen aina ennen alueelle menoa.
Männyn kylvö kestää vielä muutaman viikon. Kylvö on katoava työlaji, jota Pyötikössä hoitavat hieman tylsistyneet lukiolaiset.
Kylvöryhmää johtava Henna Honkanen on vaihtanut alaa sairaanhoitajasta metsätalousinsinööriksi. Hän on kiinnostunut kestävästä metsätaloudesta ja kiittelee kohteessa tehtyjen hoitotoimenpiteiden laatua.
Venäjän rajavartiostoa ei alueella näy. ”On koulutuksen tarkoituskin, että he eivät näyttäydy”, sanoo veneenkuljettajana ja ryhmän yleismiehenä toimiva Jarmo Laatikainen.
Työmaan keskelle on kepillä merkitty teerenpesä, jossa munat odottavat vielä kuoriutumistaan. Kylmällä alkukesällä on ollut itärajallakin vaikutuksensa.
”Poikaset voisivat hyppiä jo alaoksille tähän aikaan vuodesta”, Laatikainen miettii.
Teerenpesä ei ole ainoa elämänmerkki aukealla: karhut ovat kuorineet hakkuuaukean kaikki kannot etsiessään toukkia.
Montako on näkynyt?
”Ei yhtään. Mutta kysy konekuskilta, montako hän on nähnyt”, Laatikainen toteaa.
Massiivinen metsätyökone sammuu jyrähtäen ja nuori mies kurkistaa ohjaamosta.
Valtimolla metsäkoneasentajaksi opiskellut 17-vuotias Aki Honkasaari on ohjannut koneita lapsesta asti.
Mikä häntä metsään vetää? ”No, täällä ei ole niin mahdoton hälinä”, hän toteaa.
Honkasaarta kiehtoo tulevaisuus kaivinkoneen tai moton kopissa. Yrittäjänä, jos vain mahdollista.
Työllistyminen ei ole tuottanut vaikeuksia. ”Sain työn ensimmäiseltä, kenelle soitin. Kokemus ratkaisee.”
Honkasaaren mielestä kokemus on erityisen arvokasta hahmotuskyvyn kehittämisessä. ”Puomista tulee lopulta kuin oma käsi.”
Ja niin, karhuja on näkynyt tähän mennessä neljä.
Honkasaari käynnistää koneen ja jatkaa metsän laikuttamista tottunein ottein.
Alkaa sataa. Laatikainen päräyttää veneen käyntiin ja paluumatka alkaa. Vastarannalla häämöttää jo vartioston vanha taukomökki.
Pian nuoretkin jättävät metsän taakseen. Seuraavat parikymmentä vuotta alue on jälleen karhujen valtakuntaa.
Tuulikki Viilo
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
