Lukijalta: Uskaltaako Helsingin puistoissa enää liikkua, kun reiteille on romahtanut niin monia lahopuita?

Lahopuut ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle, mutta olisiko puistoissa silti tärkeämpää taata reittien turvallisuus? Kuva: Hanne Manelius

MT kertoi maanantaina 13.7. LUKEn tutkimuksesta otsikolla ”Vanhojen metsien pelastus kaupungeissa?” Tutkijoiden mukaan ”lahopuiden määrä kaupunkimetsissä on suurempi kuin talousmetsissä”. Ulkoilen paljon Helsingin alueen metsissä ja allekirjoitan tieteenharjoittajien työn tuloksen.

Kirjanpainajat ovat tappaneet pystyyn paljon kuusia. Hopeasompakisoissakin hiihdetyn Paloheinän ladun reunalla metsuri tuuli harventaa verkkaan 25 metristä luurankokuusikkoa. Kaatolistalla on paljon lahoja koivuja ja haapoja. Ihminen on kaatanut maatumaan vain oravien tai tikkojen ammoin viime vuosituhannella kylvämiä pihtakuusia, vieraslaji, hyh hyh!

Ulkoilureitin yli kaatuneista puista leikataan pätkä pois ja kangetaan sivuun reitin kohdalta. Näitä varoitusmerkkejä on niin paljon, että luulisi jo kellon kilkattavan ihmisten turvallisuuden puolesta. Samoja ongelmia on viljalti esimerkiksi Pohjois-Helsingissä ja Malmin lentokenttää kiertävän ulkoilutien varrella.

”Kääpä vai koululainen” kävi taannoin mielessäni, kun tuuli kaatoi laajalatvaisen lahon koivujätin Puistolassa koulun pihalle. Onneksi taisi olla tunti menossa, särkyi vain aita. Ällistyttävän nopeasti tämä luonnon rikkaan monimuotoisuuden ilmentymä korjattiin pois. Maasto ennallistettiin kuin ei siinä olisi koivua ikinä ollutkaan.

Tyveniä säitä kaikille Helsingin metsissä virkistyjille! Eritoten ympäristöasioista vastaavalle apulaispormestari Anni Sinnemäelle!

Juha Aaltoila

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset