Pakkaset eivät pelasta aasianrunkojäärältä

Jäärän ulostuloaukko on täysin pyöreä ja halkaisijaltaan noin sentin. Eviran tarkastajat etsivät reikiä lehtipuista kiikaroimalla. Kuva: Markku Vuorikari

Vieraslajin, kuten aasianrunkojäärän, käyttäytymistä on vaikea ennustaa.

Lämpötila vaikuttaa jäärän leviämiseen, mutta kesien lämpötilalla on todennäköisesti enemmän merkitystä kuin talvien. Kovia pakkasia on myös jäärän kotiseudulla Kiinassa, joten niiden varaan vieraslajin leviämisen pysähtymistä ei voi laskea.

”Suomessa tavattavat suuret jäärät ovat nimenomaan metsänreunojen ja kalliorinteiden lajeja. Sen perusteella voidaan arvioida, ettei aasianrunkojäärä kovin todennäköisesti pysty leviämään helposti metsien sisäosissa”, kertoo Luonnonvarakeskus Luken varttunut tutkija Antti Pouttu.

”Aasianrunkojäärien lisääntyminen vaatii todennäköisesti runsaasti lämpöä, jota ei ole tarjolla metsän keskellä.”

Jäärä ei todennäköisesti selviä Pohjois-Suomessa, mutta sen leviäminen Etelä- ja Keski-Suomeen on mahdollista.

”Kiinassa aasianrunkojäärä on vanha laji, joka on runsastunut merkittäväksi tuholaiseksi vasta viime aikoina”, Pouttu taustoittaa.

”Laajoille alueille istutetut poppelit sattuivat maistumaan jäärille hyvin. Koska puiden geneettinen perimä oli hyvin yksipuolinen, luontainen vaihtelu ei suojannut hyönteistuholta. Tällöin jäärien määrät lisääntyivät räjähdysmäisesti.”

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tarkastajat etsivät aasianrunkojäärän jälkiä lehtipuista Vantaan Itä-Hakkilassa kaikin keinoin.

Näyttää siltä, että jäärät munivat mielellään 4–5 metrin korkeuteen, mikä tarkoittaa joko puihin kiipeämistä tai jälkien havainnointia kiikareilla.

Tarkastajat kiinnittävät huomiota jäärän ulostuloreikiin, jotka ovat täysin pyöreitä ja halkaisijaltaan noin sentin. Myös muut runkovauriot voivat kertoa aasianrunkojäärän elävän puussa.

”Valolla on jäärien löytämisessä suuri merkitys. Pilvisenä päivänä runkoja on helpompi kiikaroida. Näin marraskuussa valon määrä määrittää paljon sitä, kuinka pitkiä kartoituspäivistä tulee”, ylitarkastaja Aino-Maija Alanko Evirasta kertoo.

Kun jälkiä löydetään, metsuri kaataa puun ja se paloitellaan esiintymän varmistamiseksi. Löydetyt jäärät lähetetään laboratorioon tutkittaviksi ja lajin varmentamiseksi. Puutavara haketetaan ja poltetaan.

Tällä hetkellä Vantaalla on kaksi noin sadan metrin säteistä aluetta, jolta kaikki lehtipuut on poistettava. Kartoitukset jatkuvat ja alue tarkentuu niiden edistyessä.