Anastasija Raudive tuli Suomeen au pairiksi, mutta löysikin itsensä metsäkoneen ohjaksista: "”Enhän minä silloin vielä tiennyt koneista mitään"

Anastasija Raudive nauttii työstään metsässä. Hän on ajanut kuormatraktoria viime syksystä ja pääsee pian monitoimikoneen kuljettajaksi. Kuva: Johannes Tervo

Jännää, tosi jännää, Anastasija Raudive kuvaa ensikosketustaan metsäkoneisiin. Vuosi oli 2016, ja Raudive haki opiskelemaan metsäkoneenkuljettajaksi Tampereen seudun ammattiopistoon Kuruun.

Alun perin Raudive tuli Suomeen syksyllä 2013 au pairiksi perheeseen, jossa isä oli sahamies ja ahkera metsänomistaja. Au pairin töiden rinnalle ja tilalle tulivatkin nopeasti metsätyöt, kun Raudive ahkeroi raivaussahan ja moottorisahan kanssa metsissä.

Tuttu koneyrittäjä kiinnostui puheliaasta työmyyrästä ja väläytti tälle työtä metsäkonehommissa. Pian Raudive jätti hakupaperit Kuruun. Seuraavana päivänä koulusta soitettiin ja pyydettiin suomen kielen testiin. Opinnot alkoivat välittömästi.

”Enhän minä silloin vielä tiennyt koneista mitään. Halusin vain tehdä metsähommia. Koulussa pääsi ajamaan kuormatraktoria ja harjoiteltiin kouran liikkeitä”, Raudive kertoo hyvällä suomella.

Raudiven lisäksi 16 hengen luokalla oli toinenkin tyttö. Kahdella isommalla luokalla oli pelkkiä poikia. Ylemmällä kurssilla oli kolmas tyttö, jonka seuraaminen motivoi tulevaa konekuskia.

”Hän meikkasi, kävi ulkona ja oli kuten kuka tahansa tyttö. Ajattelin, että wau! Ja nyt hänkin on motokuski.”

Valtaosa metsäkoneiden kuljettajista on yhä miehiä. Koneyrittäjien liiton mukaan metsäkonekuskeja on Suomessa tällä hetkellä noin 6 500–7 000. Naisia heistä on liiton arvion mukaan pikemminkin joitakin kymmeniä kuin satoja. Koulutuksesta uusia naiskuljettajia metsäkoneisiin valmistuu Metsäkoulutus ry:n arvion mukaan vuosittain 1–5. Alalla olisi siis tilaa uusille tulijoille.

Raudive ei koe työtään yksinäiseksi, ja metsässä hän viihtyy muun muassa miehen koiran kanssa ulkoillen.

”Täytyy olla oikea asenne työhön, eihän kaikki miehetkään täällä pärjää. Työ on kivaa, sitä piisaa, saa olla rauhassa ja tehdä itse. Palkkakin on ihan hyvä. Tottakai tyttöjen kannattaa tulla töihin alalle, olisi enemmän juttuseuraakin.”

Nyt Anastasija Raudive ajaa kuormatraktoria tutulla metsäkoneyrittäjällä. Töitä hän on tehnyt alkusyksystä, ja jälkeen ovat olleet tyytyväisiä niin kuski itse kuin työnantajakin. Siksi edessä on uusi vaihe. Nuori konekuski pääsee keväällä ajamaan haaveissa siintänyttä monitoimikonetta.

Kaatokoneen käyttöä harjoiteltiin koulussa, mutta työ tekijäänsä opettaa tässäkin ammatissa. Puun kaadon, katkonnan valinnan ja tekniikan hallinnan Raudive uskoo sujuvan helposti.

”Vaikeinta on varmaan se, mitä kautta puuhun pääsee kiinni. Pitääkö peruuttaa ja mistä välistä kouralla saa kiinni, mikä puu on ensimmäinen, mikä toinen ja kolmas, niin että menee mahdollisimman vähän polttoainetta eikä kolhi muita puita”, hän pohtii.

Tulevaisuudessa Raudive haluaisi ajaa sekä motoa että kuormakonetta ja opiskella metsäalaa lisää. Ajatuksissa siintävät jo metsätalousinsinöörin opinnot. Niitä hän haluaisi tehdä töiden ohella.

”Olisi hienoa olla joskus päällikkö isossa metsäfirmassa, ajaa Hiluxilla työmaalle ja opastaa muita tekemään hommia paremmin. Mutta koneita haluaisin ajaa yhä sen lisäksi.”

Anastasija Raudive

Kotoisin Latviasta pienestä Aluksnen kaupungista läheltä Viron ja Venäjän rajaa.

22-vuotias, muutti Suomeen yksin 16-vuotiaana työskentelemään au pairina Ikaalisissa.

Opiskellut metsäkoneenkuljettajaksi Kurussa ja työskentelee metsäkoneiden kuljettajana Ikaalisissa ja sen lähiympäristössä.

Konetöiden lisäksi työskentelee henkilökohtaisena avustajana 2–3 päivänä viikossa ja tekee viikonloppuisin omalla toiminimellään metsänhoitotöitä. Päivässä ehtii tekemään kahta työtä, kun vuorottelee toista aamuvuoroon ja toista iltavuoroon.

Asuu Ikaalisissa, perheeseen kuuluu mies, kissa ja koira. Harrastaa kutomista ja virkkaamista, keilaamista, elokuvissakäyntiä ja tavallista kavereiden kanssa oleilua.