Kukaan ei halua maksaa juurikäävän torjuntaa
Puunmyyjien, -ostajien ja koneyrittäjien edustajat ovat tyystin eri linjoilla siitä, kenen tulisi maksaa jatkossa juurikäävän torjunta sulan maan hakkuissa.
Tällä hetkellä valtio maksaa kantokäsittelystä kemeratukina noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Näin ehkäistään metsien pahimman tuholaisen, juurikääpäsienen, leviäminen.
Valtion säästövaatimukset koskevat myös metsätaloutta, ja maa- ja metsätalousministeriö on ehdottanut, että kantokäsittelytuki lopetetaan. Tilalle ministeriö esittää pakkoa: metsätuholakiin kirjattaisiin torjuntavelvoite. Se koskisi hakkaajaa eli pystykaupoissa puun ostajaa ja hankintakaupoissa omatoimista metsänomistajaa.
Esitys on parhaillaan lausuntokierroksella.
Metsäyhtiö UPM:ssä ministeriön esitys ei ilahduta.
”Hyötyjä on metsänomistaja ja hänen naapurinsa. On vaikea ymmärtää, miksi metsäteollisuuden pitäisi kantaa kustannukset. Tämä ei ole puumarkkinakysymys – kyse on kansallisesta metsien terveyden edistämisestä. Emme koe olevamme taudinaiheuttajia”, sanoo UPM Metsän sidosryhmäjohtaja Pekka Rajala.
”Me emme tästä hyödy, vaan olemme torjunnan mahdollistajia. Toivomme, että kemeravaroja voitaisiin saada nykytasoisesti juurikäävän torjuntaan.”
Yhtiö tekee kantokäsittelyt aina omissa metsissään.
Metsänomistajia edustavassa MTK:sta ministeriön juurikääpäesitys saa ymmärrystä.
”Olimme alun perin sitä mieltä, että valtion tuki on perusteltu juurikäävän torjunnassa. On tärkeää, että torjunta tehdään. Hallitus päätti leikkauksista, ja pitkin hampain hyväksymme muutoksen, jos torjuntavastuu siirtyy hakkuuoikeuden omistajalle. Se on asia, jonka markkinat voivat hoitaa”, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.
Hän viittaa siihen, että kesäkorjuukelpoisista leimikoista on kova kysyntä, kun taas talvikohteet menevät nihkeästi kaupaksi. Talvella juurikääpää ei tarvitse torjua, sillä se leviää vain sulan maan aikana.
MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä ei hyväksy sitä, että velvoite koskisi myös hankintahakkaajia. Hänen mielestään velvoite tulisi rajata konehakkuisiin.
”Olisi kohtuutonta edellyttää omatoimiselta hakkaajalta torjuntatakaluston hankintaa ja kasvinsuojelututkintoa.”
Tiirolan mielestä on järkevämpää leikata tukea juurikäävän torjunnasta kuin sellaisesta työlajista, joka saattaa ilman tukea jäädä kokonaan tekemättä.
Koneyrittäjien liitosta ministeriön esitys saa jopa kiitosta.
Liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola on Tiirolan kanssa samoilla linjoilla: puukaupassa pyörivät isot rahat joka tapauksessa. Siellä seitsemän miljoonan tukileikkaus aiheuttaa vähemmän vahinkoa kuin esimerkiksi nuoren metsän hoidossa.
”Juurikäävän torjunnan olisi pitänyt alusta lähtien olla markkinaehtoista toimintaa. Valtion tuki on häirinnyt sitä.”
Koneyrittäjät ovat kritisoineet aiemmin sitä, että valtion hehtaaripohjaiseksi muuttunut tuki ei kata torjunnan todellisia kustannuksia. Siten osa torjunnan kuluista olisi jäänyt motoyrittäjien piikkiin. Nyt ongelma on poistumassa, jos tuki loppuu kokonaan ja maksu siirtyy hakkuuntyön tilaajan kontolle.
”Vapaaehtoinen tie olisi parempi. Jos se ei jostain syystä toimisi, pitäisi sitten harkita velvoitetta uudestaan. Kuitenkin metsäsertifioinnin ehdot velvoittavat metsänomistajaa hoitamaan asian.”
Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Tuula Piri toivoo, etteivät tukimuutokset aiheuttaisi notkahdusta torjuntaan.
”Juurikäävän leviäminen on pidettävä aisoissa riippumatta siitä, kuka sen maksaa.”
Hän muistuttaa, että ennaltaehkäisy on ainoa lääke vitsaukseen. ”Kesähakkuut ovat tulleet jäädäkseen. Jos kantoja ei käsitellä huolellisesti, tauti leviää.”
Hanna Lensu
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
