Heikinheimon kaskihavainnollistaa harvennukset

PADASJOKI (MT)

Metsäntutkimuslaitos (Metla) on tutkinut vuosikymmeniä maastokokeilla eri metsänkasvatusmenetelmien vaikutusta puuston kasvuun.

Yksi havainnollisimmista kokeista on niin sanottu Heikinheimon kaski Padasjoen Vesijaolla.

Metsäalue on kaskettu kesällä 1917, ja keväällä 1918 rukiin oraan sekaan on kylvetty männyn siemeniä.

”Yhden viljasadon jälkeen metsä sai kasvaa vuosikymmenet rauhassa. Alue kasvoi täyteen männyntaimia”, erikoistutkija Jari Hynynen kertoo.

Vuonna 1948 metsänhoidon professori Olli Heikinheimo perusti alalle kaksi koealaa, joista toinen on jätetty käsittelemättä ja toinen harvennettu säännöllisesti.

65 vuoden aikana koealat ovat muuttuneet täysin erinäköisiksi.

Taimikonhoidon ja neljän lievän harvennuksen jälkeen käsittelykoealan petäjät ovat kasvaneet lihaviksi tukkipuiksi.

Käsittelemättömän koealan puut ovat riukuuntuneet ja niiden latvukset supistuneet.

Heikinheimon kaskessa hiiltä on sitoutunut käsittelemättömään puustoon 126 tonnia hehtaarille. Harvennettuun puuston sen sijaan on sitoutunut 99 tonnia hehtaaria kohti. Harvennuksissa metsästä on viety pois hiiltä 36 tonnia hehtaarilta.

”Metsikkö sitoo eniten hiiltä, kun sitä hoidetaan aktiivisesti ja tukki säilytetään pitkäikäisissä tuotteissa. Hiililaskenta on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertaista”, Hynynen kiteyttää.

SUVI NIEMI

Avaa artikkelin PDF