Kiehtovia mysteereitä ja puista onkimista - Geokätköily yhdistää kuntoilun ja aivojumpan

Monipuolisuutensa ansiosta geokätköily on erinomainen ja lähes kaikille sopiva harrastus. Geokätköilyn avulla on helppo lisätä ulkoilun ja liikunnan määrää arkeen kiehtovalla tavalla. Piilojen vaikeudet vaihtelevat pyörätuolilla haettavista ­kiipeilyä vaativiin.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Vanhan maakellarin ovi avautuu narahdelleen. Taskulampun valokeilat haravoivat kellarin jokaisen pimeän nurkan. Ei mitään. Vasta seuraavan oven takana tärppää. Salaperäisessä hämyssä hahmottuu outo metallinen putkilo.

Löytyi! Metalliputkilon rei’itetty kansi pyörii kuin hyrrä. Metalliketjuun kiinnitetyn magneettitikun avulla kansi saadaan pian auki ja purkissa piilotteleva lokivihko on etsijöiden käsissä. Purnukka on geokätkö ja harrastajat voivat merkata sen löydetyksi vasta, kun oma nimimerkki on kirjattu vihkoon.

Kaunis ja huolella toteutettu kätkö ei vastaa harrastusta tuntemattoman mielikuvaa geokätköstä. Eivätkö kaikki geokätköt muistutakaan kivien väliin unohtunutta eväsrasiaa?

”Ei tosiaan! Vaikka usein kätköt ovat kiven tai jonkin rakenteen alla olevia pakastepurkkeja, puunoksassa roikkuvia PET-putkiloita tai metallikaiteissa olevia magneettikätköjä, on suuressa osassa kätköistä käytetty todella paljon vaivaa ja mielikuvitusta”, geokätköilijä Kari Vesamo kertoo.

Raija ja Kari Vesamo ovat innokkaita geokätköilijöitä. ”Harrastus on vienyt meidät moniin hienoihin paikkoihin, joihin ei olisi muuten tullut mentyä.” Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kaarinalainen Vesamo aloitti harrastuksen puolisonsa Raijan kanssa noin neljä vuotta sitten ystäväpariskunnan houkuttelemana.

Hiljaisen aloitusvuoden jälkeen Vesamot hurahtivat harrastukseen vauhdilla ja nyt koluttuna on jo yli 4 000 kätköä. Omia kätköjäkin parivaljakko on toteuttanut kolmetoista.

Geokätköily on valtavan suosion saavuttanut harrastus, jossa geokätköiksi kutsuttuja kätköjä etsitään GPS-laitteen tai älypuhelinsovelluksen avulla. Nykymuotoisen geokätköily harrastaminen tuli mahdolliseksi vuonna 2000, kun Yhdysvaltain puolustusministeriö poisti GPS-signaalilta siviilihäirinnän.

Suomen ensimmäinen geokätkö perustettiin Keravalle syksyllä 2000 ja harrastus pyörähti käyntiin myös meillä.

Nykyisin Suomessa on yli 65 000 piilotettua geokätköä ja lajin harrastajia noin 30 000.

Geokätköilijöiden keskuudessa geoapinaksi kutsutaan kätkön perässä kiipeilevää henkilöä. Kari ja Raija Vesamon apurina on usein Raijan lapsenlapsi Otso, joka hoitaa kiipeilyä, ketteryyttä ja huimapäisyyttä vaativat kätköt. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Harrastus on vienyt eläkepäivistä nauttivan pariskunnan esimerkiksi jokaiseen Suomen kuntaan, sekä maamme ääripisteisiin, etelästä pohjoiseen ja idästä länteen.

”Kätköjen perässä on ajettu lähes ajokelvottomilla metsäteillä, poljettu maastopyörillä pitkin erämaita, ryömitty tunkkaisiin ojarumpuihin sekä kiivetty puihin ja pylväisiin”, Vesamo kertoo.

”Eräs täyttymistä odottava unelma on kätkön löytäminen kartan jokaisella graticule-ruudulta. Tavoite on jo lähellä, mutta se vaatii vielä kätköjen hakemisen esimerkiksi Haltin huipulta ja Ahvenanmaan kaukaisilta saarilta.”

Geokätköjä voi etsiä luontokohteista tai kaupunkiympäristöistä.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Lajiin syventyessä huomaa nopeasti sen monipuolisuuden. Erilaisia kätkötyyppejä on runsaasti ja niiden joukosta löytyy tarjontaa jokaisen mieltymyksiin ja eri kuntotasoille.

Helpoimmat kätköt ovat tavoitettavissa pyörätuolilla, kun taas vaativimpiin käsiksi pääseminen vaatii erityistaitoja ja -välineitä.

Yksittäistä kätköä, jonka luo johtavat koordinaatit ja vihjeet annetaan suoraan kätkön kuvauksessa, kutsutaan peruskätköksi eli tradiksi. Kätkön kuvauksessa kerrotaan kätkön sijainnin lisäksi esimerkiksi sen vaikeusaste, maaston vaativuus ja koko.

Kuulostaa ehkä helpolta, mutta toisinaan kätkön sijaintiin löytäminen on se helpoin vaihe. Kätkö voi olla esimerkiksi oksattomassa puussa tai kallionjyrkänteessä, ja sen luokse pääsemiseen vaaditaan kiipeilyvälineitä.

Fyysisyyden lisäksi haaste voi olla myös älyllinen, jolloin kätkön saa auki vain monimutkaisten tai kekseliäiden ratkaisuiden kautta. Lokivihkon käsiin saamiseksi voidaan myös tarvita työkaluja, kuten ruuvinmeisseliä, magneettia tai vaikka pitkää onkivapaa.

Joihinkin kätköihin käsiksi pääseminen vaatii myös erikoisempia varusteita kuten venettä, sukellusvarusteita, tolppakenkiä, ultraviolettilamppua tai päivien vaelluksia.

Siltojen kaiteet ja aluset ovat suosittuja kätköpaikkoja.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Toinen yleinen kätkötyyppi on multikätkö. Tällaisen kätkön löytäminen edellyttää käymistä useammassa pisteessä etsimässä ja keräämässä kätkön löytämiseen tarvittavia tietoja.

Multikätkölle suuntaamme myös me. Olemme saapuneet luontopolun pitkien portaiden juurelle.

”Tällä kätköllä lasketaan luontopolun portaiden pystytolppien määrä ja luvun avulla saadaan selville kätkön sijainnin paljastavat koordinaatit”, Vesamo ohjeistaa.

Retkellä mukana kirmaa myös Raijan 11-vuotias lapsenlapsi Otso.

”Tällainen nuori ja ketterä ”geoapina” on oiva apuri kätköilyreissuilla”, Raija naurahtaa. ”Otson tehtävä on hoitaa nämä hyvää kuntoa ja esimerkiksi puuhun kiipeämistä tai ojarumpuihin ryömimistä vaativat osuudet.”

Otso juoksee portaat ylös ja saa nopeasti tolpat laskettua. Laskutoimitusten myötä paljastuneet koordinaatit johdattavat läheiselle hiihtomajalle. Aluksi on tyhjää, mutta pian kätkö paljastuu seinään ruuvatun opaskyltin takaa. Ovelaa.

Ovelimmat kätköt sulautuvat uskomattoman hyvin ympäristöönsä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Älyllisiä haasteita kaipaaville etsijöille sopivat mysteerikätköt eli mysset, jotka ovat kätköjä, joiden löytämiseksi on ratkaistava jokin pulma tai ongelma, jonka myötä saadaan selville varsinaisen kätkön sijaintitiedot.

”Mysteerikätköjä on monenlaisia ja ratkaistavat mysteerit vaihtelevat vaikeuden ja aihealueen mukaan”, Raija kertoo. ”Olemme esimerkiksi ratkaisseet satoja palapelejä, taitelleet paperista koordinaatit paljastavia origameja ja etsineet kysymysten vastauksia Risto Räppääjä -elokuvista.”

Kätköjen joukossa on myös virtuaalikätköjä, joissa ei ole mitään fyysistä löydettävää, vaan kätkötehtävän suorittajan tulee lähettää kätkön omistajalle esimerkiksi kuva jostain maisemasta tai kätköpaikasta saatavia tietoja.

Taitamme matkaa halki eteläsuomalaisten peltolakeuksien. Kätköjä napataan esiin tasaisin väliajoin. Kovin suuria oivalluksia ei tule vastaan, mutta ihmetystä herättää eräässä purkissa vastaan tuleva avaimenperään kiinnitetty lelukissa.

”Tämä on geokätköstä toiseen matkaava travel bug eli reissaaja,” Vesamo kertoo. ”Travel Bug-laatta kiinnitetään johonkin pieneen esineeseen, reissaajalle asetetaan tavoite ja se jätetään kätköön. Oman reissaajan matkaa voi sitten seurata kätköilijöiden nettisivulta löytyvän kartan kautta.”

Saavumme erään Raijan ratkaiseman myssekätkön läheisyyteen. Kätkön vaikeudeksi on merkattu puolitoista eli se on helppo, mutta maaston vaikeus on neljä, lisäksi kätkön tiedoista selviää, että sen esiin saamiseksi vaaditaan työkalu.

”Onkikätkö!” kätköilijät arvelevat. Vesamo nappaa autosta mukaan pitkän teleskooppivavan ja suuntaamme koordinaatteihin – pian putkilo siintää korkealla männyn rungolla.

Vesamo virittää geokätköilyyn sopivaksi tuunatun ongen täyteen pituuteensa. Vavan päähän on viritetty pieni koukku, jonka avulla purkki saadaan alas.

”Tämän tyyppiset kätköt ovat siitä hyviä, että ne ovat suojassa esimerkiksi satunnaisilta ohikulkijoilta. Yksi ongelma kuitenkin on, että oravat tykkäävät järsiä putkiloiden korkkeihin reikiä ja sen jälkeen kosteus pääsee pilaamaan lokivihkon", Vesamo sanoo.

Kätköjen esiin saamiseen tarvitaan usein myös erilaisia apuvälineitä, kuten onkivapaa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Uusin kätkömuoto geokätköilyrintamalla ovat suuren suosion saavuttaneet Adventure Lab -kätköt. Ne ovat useasta pisteestä koostuvia kierroksia, joiden varrella harrastajan pitää siirtyä tiettyyn sijaintiin ja suorittaa siellä jonkin tehtävä, kuten etsiä vastaus johonkin kysymykseen.

Kätköt voivat olla myös sosiaalisia tapahtumia, jollaisia ovat esimerkiksi harrastajien toisilleen järjestämät miitit ja CITO-tapahtumat.

Miitti on tapahtuma, jossa kätköilijät kokoontuvat yhteen vaihtamaan kuulumisia sekä geokätköilykokemuksia. CITO taas on siivoustapahtuma, jossa siivotaan jokin ennalta määrätty alue roskista.

Osallistumalla tapahtumaan ja jättämällä nimimerkkinsä vihkoon, harrastaja ansaitsee itselleen uuden löydetyn kätkön.

Suurempia tapahtumia ovat Megatapahtumat, joihin osallistuu yli 500 harrastajaa. Megatapahtumissa on runsaasti muuta ohjelmaa. Suomen tämän vuoden Mega, Siniset ajatukset, järjestettiin Kajaanin Vuokatissa kesäkuun puolivälissä.

Megatapahtumaan osallistuivat myös Kari ja Raija. Tapahtuman jälkeen oli ilman muuta suunnattava Kajaanin kuuluisalle Power Trail -kätkösarjalle, jossa on 90 kilometrin matkalla noin 300 kätköä.

”Onhan tämä toisinaan vähän hullua hommaa, mutta periaatteemme on se, ettei tehdä tästä pakkomiellettä, vaan pysytään hauskuuden puolella. Jos ei kiinnosta jollekin kätkölle lähteä, niin sitten ei mennä", Vesamo vakuuttelee.

Mutta samaa taitavat itselleen uskotella kaikki kätköilyyn hurahtaneet harrastajat.

Juttu on alun perin ilmestynyt kuukausiliite Kantrin elokuun numerossa.