Britannia kasvattaa omaa sahateollisuuttaan

Britannia on ollut historiallisesti tärkeä suomalaisen sahatavaran ostaja.

Edelleen maassa rakennetaan suomalaisesta puusta, mutta sen merkitys on vähentynyt.

Yhtenä tekijänä on lisääntyneen kilpailun ja korvaavien tuotteiden ohella ollut maan oman tuotannon kasvu.

Suomalaiset lankut ja laudat noteerattiin ensimmäisen kerran vuonna 1856 brittiläisen The Economist -lehden sahatavaran hintanoteerauksissa.

Kaupankäynti oli siis jo tuolloin merkittävää.

Kun viime vuosisadan alkupuolella lankuistamme enimmillään yli puolet laivattiin Britanniaan, on määrä nykyisin reilut kymmenen prosenttia kokonaisviennistämme, viime vuonna yhteensä lähes 700 000 kuutiometriä.

Osuuden pienenemisestä huolimatta maa on edelleen hyvin tärkeä monelle sahurille.

Tällä hetkellä Britannian sahatavaranäkymät ovat muuta Eurooppaa valoisammat, sillä rakentamisen ennustetaan kasvavan maassa edelleen.

Britannian yli 13 miljoonan kuution puutuotteiden kokonaiskulutuksesta suomalaisilla on vain kapea siivu.

Maahan tuodaan lähes kahdeksan miljoonaa kuutiota puutuotteita, tästä lähes viisi miljoonaa kuutiota on sahatavaraa, josta suomalaisten osuus oli toissa vuonna 13 prosenttia.

Ruotsi kahmaisi maan sahatavaratuonnista lähes puolet ja Latvia kirii Suomen kannoilla 12 prosentin osuudellaan.

Tämän vuoden kahden ensimmäisen kuukauden suomalaisen kuusisahatavaran vienti Britanniaan kasvoi vain hieman edellisestä vuodesta, männyllä nousua oli reippaammin, lähes 15 prosenttia.

Ruotsi puolestaan kasvatti kuusen vientiä vastaavana aikana yli kolmanneksen ja männynkin nousu oli lähes Suomen luokkaa.

Merkittävä ero Suomen ja Ruotsin Britannian viennissä on höylätyn sahatavaran osuus: kun ruotsalaiset ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistaneet höylätyn osuuden lähes 60 prosenttiin, on suomalaisilla osuus supistunut puoleen ja on nyt alle 15 prosenttia.

Alkuvuonna suunta jatkui edelleen alenevana.

Ruotsin höylätavaran suurempi osuus selittyy ainakin osin olennaisesti suuremmalla rakennesahatavaran määrällä, etenkin Etelä-Ruotsista.

Muiden viejämaiden kanssa käytävän kilpailun ja sahatavaraa korvaavien tuotteiden lisäksi suomalaissahureiden on voitettava Britannian yhä voimistuva oma tarjonta.

Esimerkiksi lastulevy tai erilaiset pidemmälle jalostetut liimatut tuotteet ovat korvanneet monessa kohteessa suomalaisen ”karvalankun”.

Näiden valmistukseen voidaan käyttää laatutasoltaan vaatimatontakin puutavaraa.

Toissa vuonna Britanniassa tuotettiin lähes 3,5 miljoonaa kuutiota sahatavaraa, levyjä valmistui hieman vähemmän.

Kasvuhalut ovat kovat, sillä pelkästään Skotlannissa on strategisena tavoitteena nostaa metsäpinta-ala nykyisestä 17 prosentista neljännekseen ja sahatavaran tuotanto reiluun neljään miljoonaan kuutiometriin tämän vuosisadan toisella puoliskolla.

Vertailuna mainittakoon, että viime vuonna Suomessa sahattiin hieman yli 10 miljoonaa kuutiometriä.

Suomalaisten valttina kiristyvässä kilpailussa on edelleen puun laatu- ja visuaaliset ominaisuudet, joilla on merkitystä puusepänteollisuudessa.

Täältä toimitetaan vaativiinkin kohteisiin soveltuvaa, lujuuslajiteltua sahatavaraa, mihin Britanniassa pääosin kasvava sitkankuusi (Picea sitchensis) ei välttämättä yllä.

Toisaalta vientiä hankaloittaa myös ostajien usein vaatima FSC-sertifiointi. Suomessa valtaosa metsistä on sertifioitu PEFC:n mukaan.

MAIJA-LIISA SAKSA

Avaa artikkelin PDF