Kolea kevät pidättelee vielä tuhohyönteisiä
Hannu Heikkilä löysi viime viikolla paimiolaisesta pyydyksestä vasta yksittäisiä kirjanpainajia. Tuholaisten esiintymistä tarkkaillaan 37 paikkakunnalla Etelä- ja Keski-Suomessa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoPAIMIO (MT)
Onko tuuli kaatanut metsässäsi kuusia? Onko hakkuuaukon reunalta kuollut järeitä puita? Jos näin on päässyt käymään, kannattaa puustoa pitää lähiviikkoina valppaasti silmällä.
Kuusia tuhoavat kirjanpainajat lähtevät liikkeelle, kun shortsikelit alkavat.
Touko–kesäkuun viikkoina ne iskeytyvät heikentyneisiin puihin ja kuorelliseen puutavaraan metsässä.
Jos tuholaisia on paljon, ne käyvät kiinni myös elinvoimaisiin tukkipuihin.
”Järeän kuusen tappamiseen tarvitaan 2 000–4 000 kirjanpainajaa”, kertoo metsätuhoasiantuntija Hannu Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta.
Kirjanpainajat puskevat kuusen rungolle ja tyvelle pieniä kasoja ruskeaa purua, kun ne ovat pesiytyneet puun sisään. Jos tällaisia jälkiä puista löytyy, kannattaa kiireesti ottaa yhteys metsäammattilaisiin, esimerkiksi metsäkeskukseen.
”Muuta keinoa puiden pelastamiseen ei ole kuin hakkuu”, Heikkilä muistuttaa.
Hakkuulla on myös kiire. Puut on ehdittävä kaataa kesäkuussa. Jos hakkuu jää syksylle, puu on jo kuollut ja kuivunut eikä se kelpaa enää sahalle.
Tänä vuonna kirjanpainajat ovat joutuneet lymyilemään talvimajoituksessa maan alla pitkään, koska lämpötila ei juurikaan ole yltänyt 18 asteeseen. Se on kuusikoiden omistajien kannalta hyvä asia, sillä lämpimät ja kuivat kesät miellyttävät näitä tuholaisia. Jos kevät olisi aikainen ja lämmin, kirjanpainajat voisivat ehtiä munimaan kaksi sukupolvea kesän aikana.
Kirjanpainajat ovat olleet viime vuosina hankala riesa Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Sitä pohjoisempanakin kannattaa puita tarkkailla. Luonnonvarakeskus (Luke) ja metsäkeskus mittaavat tuholaisten esiintymistä 37 koepaikalla Etelä- ja Keski-Suomessa. Seurannan avulla tiedetään näinä vaaran viikkoina, onko syytä varautua isoihin tuhoihin.
”Viime vuonna Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa oli epidemiaa alhaisemmat määrät kirjanpainajia. Niitä etelämpänä täyttyi epidemian raja, mikä tarkoittaa sellaista määrää hyönteisiä, että ne aiheuttavat riskin terveille puille”, Heikkilä kertoo.
”Kirjanpainajan runsaan esiintymisen pohjoisraja on pikku hiljaa siirtynyt pohjoisemmaksi”, toteaa erikoistutkija Seppo Neuvonen Lukesta.
Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Jurvassa hakattiin viime kesänä metsää kirjanpainajien tihutöiden vuoksi.
Ongelmat kirjanpainajien kanssa kasaantuvat usein myrskytuhojen jälkeen.
”Vuoden 2011 Tapani- ja Hannu-myrskyt lisäsivät hyönteistuhojen riskiä. Niiden jäljiltä on arvioitu jääneen noin kymmenen prosenttia eli 400 000 kuutiota puuta metsiin. Yli puolet siitä oli järeätä kuusta. Sen jälkeen on tullut vuosittain pienempiä tuulituhoja”, Heikkilä sanoo.
Neuvosen mukaan tämän vuoden hyönteistuhot riippuvat eniten siitä, kuinka paljon vuonna 2013 jäi tuulenkaatoja metsiin viimekesäisiksi lisääntymisalustoiksi.
Heikkilä harmittelee, ettei metsänomistajien joukossa enää ole yhtä paljon kuin aikaisemmin aktiivisia puunkorjaajia, jotka hoitaisivat tuulenkaadot pois.
Hyönteistuholaki edellyttää, että yli kymmenen kuution kokoiset kuorelliset puuerät – kaatuneet tai kaadetut – on hoidettava metsästä pois. Takaraja on eteläisimmässä Suomessa 15.7., muualla Etelä-Suomessa 24.7. ja Pohjois-Suomessa 15.8.
Hanna Lensu
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
