Lukijalta: Ovatko kaupunkilaiset valmiita luopumaan Lapin lomistaan luonnon ennallistamisen nimissä?

Tuli muutamana päivänä ajeltua Yllästunturin itäpuolella, tarkemmin Ylläsjärvellä. Olin samalla reissulla katsastamassa vaimoni vähäistä metsäpalstaa, josta suurin osa on ojittamatonta suota ja sellaiseksi luultavasti jääkin.

Muistelin 1970-lukua, jolloin omilla harjoitusreissuillani useaan kertaan nousin yli tunturin, jossa poutapäivinä joutui tarkasti varomaan, ettei astu kyykäärmeen päälle. Ei ollut hissiä, ei huviloita, ei juottoloita, ei hotelleja eikä kelkkareittejä. Silmä lepäsi silloin näkemässäni.

Iso ero oli nyt näkemääni. 50 vuodessa ihminen oli vallannut tunturin ja sen ympäristön.

Mietin, mitä tuumaavat nämä tunturin rinteille loistohuvilansa pystyttäneet urbaanit ihmiset Ylläksen luonnosta. Mietin, nämäkö ihmiset kiivaimmin vaativat luonnon ennallistamista.

Mistähän he ennallistamisen aloittaisivat? Aloittaisivatko kasvatusmetsistä vai Pohjanmaan soista vallatuista metsistä ja laajoista peltoaukeista. Vastustaisivatko he luontokadon pysäyttämisen tai vanhojen metsien suojelun nimissä metsien käsittelyä tai kaivoksia? Oli pakko myöntää itselleni, että ehkä juuri näin suurin osa tekisi.

Nämä tunturiin ihastuneet tuskin olisivat valmiita luopumaan omastaan: loistohuviloista, jotka rakennettiin ikivanhojen metsien hongista, moottorikelkoistaan, vesijeteistään, hiihtohisseistä, luonnonsuojelualueelle vedetyistä pitkospuista, konevoimalla pidetyistä reiteistä ja muista sirkushuveistaan. Luultavasti heidän mielessään ei ensimmäisenä olisi tunturi sellaisena kuin se 1950- tai 1970-luvulla oli.

Muistelen hyvällä aluemetsänhoitaja Yrjö Hämäläistä, joka ei olisi halunnut nähdä tunturiaan sellaisena kuin se nyt näkyy ja näkyy kauas.

Seppo Laitamaa

Tornio