Umpeutuneet ojalinjat odottavat avaajia monessa suometsässä

Metsänomistaja ei ole välttämättä tietoinen kunnostus­ojituksen tarpeesta omalla tilallaan eikä siitä, miten huono kuivatustilanne heikentää suometsän kasvua. Kuva: Kari Salonen

Suomessa ojitettiin 1960- ja 1970-luvulla valtavia määriä soita metsätalouden käyttöön. Ojien kunnostus on nyt ajan­kohtaista monin paikoin.

”Ojalinja säilyy toimintakykyisenä 20–40 vuotta”, arvioi Otso metsäpalveluiden metsäpalvelualue-esimies Jarmo Sinko.

”Metsänomistaja ei ole välttämättä tietoinen kunnostus­ojituksen tarpeesta omalla tilallaan eikä siitä, miten huono kuivatustilanne heikentää suometsän kasvua. Siksi kunnostusojituksen tarvetta voi joskus olla vaikeaa perustella pelkällä puhelinsoitolla.”

Maastokäynnillä ojitustarve selviää paremmin.

Kunnostusojitus on pidemmän päälle kaikin puolin kannattava toimenpide. Se kuuluu kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisen kemeratuen piiriin.

Rahoitustuki kattaa enimmillään 60 prosenttia arvonlisäverottomista kustannuksista, jos hoitoalueen koko on yli viisi hehtaaria.

Hehtaarikohtaiset kustannukset jäävät usein mitättömiksi, kun tuloksena on puuston kasvun nopeutuminen. Puuston hehtaarikasvu paranee jopa kolmella kuutiolla vuodessa 15–25 vuoden ajalla.

Kunnostusojitus on kuitenkin monimutkainen hanke.

”Pelikenttä on kokemustemme mukaan melko hankala. Ojat halkovat usein monia metsätiloja, siksi ojia kaivetaan yhteishankkeina”, Sinko kertoo.

”Ojituksen yhteydessä tehdään usein harvennus- tai päätehakkuu. Jokainen metsänomistaja valitsee itse, kenelle myy puut ja kuka hakkuut tekee. Näin toimintaa tulee sekoittamaan usea yhtiö omine kuvioineen. Siinä sitten hommat menevät usein odotteluksi, että milloin päästään töihin, kun yhtiöt toteuttavat hakkuitaan oman aikataulunsa mukaisesti”, hän jatkaa.

Sinko toivoo, että kunnostusojituksen kaltaisiin työlajeihin saataisiin kehitettyä kokonaisvaltaisia palveluratkaisuja.

Silloin yksi toimija voisi hoitaa kaikki kunnostusojitukseen liittyvät työt samassa paketissa.