WWF: Yli puolet metsänomistajista kaipaa vaihtoehtoa avohakkuille

WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu (vas) kertoi Sampo Manniselle, että avohakkuut lisäävät hiilidioksidipäästöjä. "Maaperästä vapautuu jatkuvaa kasvatusta enemmän päästöjä maanmuokkauksen yhteydessä." Kuva: Sanne Katainen

Pyyn pillitys kuuluu jo kaukaa, kun astumme kuusikkoon. Metsänomistaja Sampo Manninen kertoo pyyn lisäksi teerien viihtyvän metsissään.

”On täällä nähty metsopariskuntakin”, hän kertoo.

Manninen vaihtoi vuosi sitten avohakkuut ja alaharvennukset jatkuvaan kasvatukseen. Kasvatus perustuu metsän jatkuvaan peitteisyyteen ja luontaiseen uudistamiseen. Metsäpalvelut hän osti Arvometsä Oy:ltä ja ensimmäiset hakkuut tehtiin viime keväänä.

Tätä ennen Manninen hoiti metsiään paikallisen metsänhoitoyhdistyksen ja Metsäliiton kanssa. Neuvonta painottui avohakkuisiin ja korjuuvauriot olivat mittavia.

Kuultuaan sattuman kautta jatkuvasta kasvatuksesta, Manninen hyppäsi uuden toimijan kelkkaan tasaisen kassavirran toivossa. Hänelle taloudellisen tuoton lisäksi tärkeää on säilyttää maisema metsäisenä.

”Parasta on pitää metsä metsänä eikä aukkona.”

Jatkuvassa kasvatuksessa puut poistetaan yläharvennuksena, jolloin korjuussa syntyy lähes pelkästään tukkia. Kuitupuut jäävät lihomaan metsään seuraava hakkuuta varten.

”Viime kevään hakkuissa tukkisaanto oli suurempi kuin naapurin tilalla, jossa tehtiin avohakkuu”, Manninen kertoo.

Jatkuvaan kasvatukseen erikoistuneen metsäpalveluyrityksen Arvometsä Oy:n metsäneuvoja Jussi Saarinen kertoo, että yläharvennuksessa tukkisaanto voi olla tavalliseen alaharvennukseen verrattuna jopa tuplasti suurempi.

”Hakkuuhetkellä vähäarvoiset kuitupuut nelinkertaistavat arvonsa seuraavaan hakkuuseen mennessä”, hän kertoo.

Yritys nojaa toiminnassaan niin taloudellisiin kuin ekologisiinkin arvoihin.

”Kumpikaan ei sulje toisiaan pois.”

WWF julkaisi tällä viikolla kyselyn tuloksen, josta kävi ilmi, että metsänomistajille suunnattu neuvonta on yksipuolista.

Vain noin joka toisen metsänomistajan kohdalla metsäammattilainen on kysynyt, minkälaisia päämääriä hänellä on metsänsä suhteen. Kolme neljäsosaa metsänomistajista kokee saavansa kuitenkin ammattilaisilta riittävästi tietoa metsänhoitovaihtoehdoista.

”Tässä on ristiriita, koska tavoitteiden kartoittamisen pitäisi olla neuvonnan lähtökohtana”, järjestön metsäasiantuntija Panu Kunttu sanoo.

Kuntun mukaan kysely kuvastaa metsäneuvonnan tilaa. Hän uskoo, että jos metsänomistajat tietäisivät uusista vaihtoehtoista, tekeminen kentällä muuttuisi.

”Nykyisenlainen neuvonta ei palvele kaikkia metsänomistajaryhmiä. Aiempien tutkimusten mukaan kansalaisista 70 prosenttia ja metsänomistajista yli puolet ei kannata avohakkuuta.”

Järjestö kannattaa jatkuvaa kasvatusta muun muassa ilmastosyistä. Kunttu kertoo, että koska maata ei muokata, hiilidioksidipäästöt maaperästä ovat avohakkuuta pienemmät.

”Aiemmin viljelymetsä­talouden piirissä olleita alueita voidaan muuttaa jatkuvapeitteisiksi. Tarpeetonta varovaisuutta tulisi välttää, sillä jatkuva kasvatus sopii useimpiin metsiin.”

Kunttu uskoo, että useilla toimijoilla uudenlaiset metsänhoitomenetelmät kuuluvat jo palveluvalikoimaan, mutta osaamista niiden toteuttamiseen ei ole. Metsänomistajia hän rohkaiseekin kysymään ja hankkimaan tietoa.

”Metsänomistajilla on valinnan vapaus.”

Se, etteivät vaihtoehtoiset metsienkäsittelymuodot ole yleistyneet, liittyy ammattilaisten auktoriteettiin, Manninen uskoo. Palvelusuhteet voivat olla pitkiä ja niiden katkaiseminen voi olla vaikeaa.

”Edelliset metsäneuvojat tarjosivat muutamaa vaihtoehtoa, joista valita. Ammattilaisen sanaa oli uskottava”, hän muistelee edellisiä kokemuksiaan.

Seuraava yläharvennus on Mannisen tilalla 15 vuoden päästä. Sekametsän kenttäkerros on taimettunut jo vauhdilla.

”Toivon, että myös vanhan toiminnan jäljiltä jääneet aukot saataisiin pian peitteisiksi.”