Tuore tutkimus ehdottaa tiettyjen sienten sisällyttämistä hiilinielujen laskentaan

Herkkutatin alalaji männynherkkutatti on yksi esimerkki pintajuurisienestä. Kuva: Tuija Manneri

Boreaalisten eli havumetsävyöhykkeen metsien hiilen sidonnassa ja hiilen käytön tehokkuudessa havaittu heikkeneminen saattaa johtua pintasienijuurten runsaudesta, selviää Helsingin yliopiston johtamasta uudesta tutkimuksesta.

Pintasienijuuret eli ektomykorritsat ovat mutualistisia sieniä, jotka tyypillisesti peittävät puiden juuria ja muodostavat symbioottisen suhteen puuhun. Tällaisia sieniä ovat esimerkiksi männynherkkutatti.

Mutualistiset sienet auttavat puuta hankkimaan ravinteita, vettä ja mineraaleja. Vastineeksi ne saavat hiilihydraatteja.

Tutkimuksessa ehdotetun lähestymistavan avulla pintasienijuuret olisi helppo sisällyttää hiilitasemalleihin ilman, että olisi tarpeen lisätä yksityiskohtaisia kuvauksia kasvien ja sienijuurten välisistä hiilivirroista.

”Tutkimustulokset korostavat sitä, että tarvitsemme lisää tietoa pieneliöistä, jotka tuottavat mahdollisesti pitkäikäisempiä hiiliyhdisteitä maaperään”, sanoo artikkelin pääkirjoittaja Annikki Mäkelä Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkimuksen lähestymistapa voi parantaa biomassan kasvuennusteita erilaisissa maaperätyypeissä.

Tutkijoiden mukaan pintasienijuuret pitäisi sisällyttää mukaan maailmanlaajuisiin kasvillisuusmalleihin. Siten elinympäristöjen hiilinieluista ja niiden vaikutuksista ilmastonmuutokseen voitaisiin tehdä tarkempia ja yksityiskohtaisempia ennusteita. Etenkin boreaalisen vyöhykkeen metsien hiilen kierron ennusteet tarkentuisivat.

Hiilenkäytön tehokkuus kertoo, miten tehokkaasti kasvillisuus kerää yhteyttämisessä syntyvää hiiltä biomassaksi. Kasvit käyttävät hiiltä myös ylläpito- ja kasvuhengitykseen.

Tutkimuksessa pintasienijuuret laskettiin kasviperäisen hiilen kuluttajiksi.