"Liito-orava on suojeluvaatimuksiin nähden harvinaisen runsaslukuinen laji"

Jarmo Juutin metsissä on kohteita, joilla havaintorekisterin mukaan elää liito-oravia. Maastosta ei kuitenkaan löydy jälkiä lajista. Kuva: Kari Salonen

Liito-orava on suojeluvaatimuksiin nähden harvinaisen runsaslukuinen laji, Lohjalla metsää omistava Jarmo Juuti sanoo.

Vuonna 2006 arvioitiin, että naaraita on Suomessa 143 000 kappaletta. Todellinen yksilömäärä olisi siis kaksinkertainen.

Juutin mielestä laji ei täytä ainuttakaan uhanalaisuuden tai suojelutarpeen kriteeriä.

"On käsittämätöntä, että unionitasolla määritellään asia, joka koskee vain Suomea ja Viroa, jotka sitä paitsi sijaitsevat liito-oravan esiintymisalueen länsirajalla! Liito-oravia on aika paljon matkalla täältä Kiinaan."

Viime vuoden alussa liito-orava poistettiin uhanalaisten lajien listalta ja se luokiteltiin silmälläpidettäväksi.

Sen kanta oli pienentynyt kymmenessä vuodessa 22,7 prosenttia, tutkija Sanna Mäkeläinen Helsingin yliopistosta kertoo.

Vaikka tuoretta arviota liito-oravakannan koosta ei ole olemassa, kannan kehittymistä on seurattu yli kymmenen vuoden ajan seurantaruuduilla, jotka on arvottu metsämaalle eri puolille maata.

Ruutuja on noin 1 130, ja niistä 176:lla esiintyy uusimmassa seurannassa liito-orava. Yleinen kehityssuunta näyttää edelleen olevan vähenemään päin.

"Liito-oravan esiintymisessä on alueellisia eroja. On alueita, joilla trendi on nouseva, ja alueita, joilla se on laskeva", Mäkeläinen toteaa.

Juutin mukaan keskeinen liito-oravaan liittyvä ongelma on, että vanhentuneita havaintotietoja ei poisteta viranomaisten käyttämästä rekisteristä.

"Elykeskukselle tuntuu riittävän epämääräinenkin kertahavainto liito-oravasta. Kuinka vaikeaa maanomistajan onkaan tulkita, onko rekistereistä löytyvässä liito-oravahavainnossa substanssia!"

Metsänomistaja joutuu tekemään turhaa työtä ja mahdollisesti myös suojelemaan perusteetta.

"Asiantuntijat tulevat paikalle tilattuina aika kalliiksi", Juuti sanoo.

Rekisteriä pitäisi siivota, myöntää ylitarkastaja Juha Lumme Uudenmaan elykeskuksesta.

"Vanhimmat havainnot ovat 1980-luvun loppupuolelta."

Lisäksi usein esiin tulee tapauksia, joissa havainnot liito-oravan lisääntymis- ja levähtämispaikoista ovat esimerkiksi peltojen päällä.

Luonnonsuojelulain lähtökohdat ovat elinympäristöjen suojelussa. Siksi liito-oravahavaintoja ei poisteta rekistereistä ihan helposti.

"Jos paikalla ei ole tällä hetkellä liito-oravaa, se ei tarkoita, etteikö siinä silti voisi olla lisääntymis- ja levähtämispaikkaa", Lumme sanoo.

Ympäristöasiantuntija Markus Nissinen MTK:n metsälinjalta toivoisi, että havainnot poistuisivat rekisteristä hiukan nopeammin.

"On paikkoja, joissa on kestänyt melkein kymmenen vuotta, että liito-oravasta ei ole havaintoja, ennen kuin havaintotieto on saatu pois rekistereistä. Onko se enää kustannustehokasta ja järkevää, vai voisiko aikaraja olla esimerkiksi kolme vuotta?"

Nissisen mukaan uutta havaintoaineistoa tuotettaessa on oltava tarkkana siinä, että rekisteriin päätyy vain kohteita, joilla liito-oravaa todella esiintyy.

Kuka tahansa voi käydä tarkistamassa oman metsänsä havaintotilanteen Metsään.fi-palvelusta.