Tutkijat keksivät, miten tietyn kasvihormonin määrä lisää puun tuotantoa solussa

Puututkijat käyttävät lituruohon juurta mallina puun kasvulle, sillä se kasvaa puuta nopeammin. Kuvassa poikkileikkaus lituruohon juuresta, jossa vihreänä näkyy auksiinia kuljettava proteiini. Kuva: Riikka Mäkilä

Hiilidioksidi ilmassa on lisääntynyt ilmastonmuutoksen myötä. Kasvien, etenkin puiden, hiilensidonta on yksi tapa hidastaa ilmastonmuutoksen aikaansaamia haitallisia vaikutuksia.

”Suurin osa hiilestä sitoutuu puusolujen soluseiniin. Mutta koska jälsi voi tuottaa myös nilaa puusolujen sijasta, on tärkeää ymmärtää, mikä tätä tasapainoa säätelee”, sanoo väitöskirjatutkija Riikka Mäkilä Helsingin yliopistosta.

Jälsi on puun kasvusolukko, joka sijaitsee puun ulkokuoren alla ja tuottaa sekä puu- että nilasoluja. Nilakerros puolestaan sijaitsee jällen ja puun kaarnan välissä. Sen tehtävänä on kuljettaa yhteyttämistuotteita, kuten sokereita, lehdistä runkoon ja juuriin. Puusolut puolestaan muodostavat kasvien sisimmän kerroksen, ja niiden tehtävänä on tukea kasvia ja kuljettaa vettä juurista lehtiin.

Koska puut kasvavat hitaasti ja niiden geneettinen manipulointi on hankalaa, puututkijat käyttävät lituruohon juurta mallina puun kasvulle. Mäkilän mukaan tietoa voidaan soveltaa puihin ja niiden jalostukseen.

Jo aiemmissa tutkimuksissa on paljastunut, kuinka auksiini-nimisellä kasvihormonilla on tärkeä tehtävä määrittää jällen kantasolun sijainti. Kun kantasolut jakautuvat, toinen tytärsolu pysyy kantasoluna ja toinen erilaistuu joko puuksi tai nilaksi. Tähän asti on kuitenkin ollut epäselvää, kuinka solut päättävät tuleeko niistä puu- vai nilasoluja.

Mäkilän tutkimus osoitti, että gibberelliinihappo-niminen kasvihormoni säätelee tuotetun puun ja nilan suhdetta. Gibberelliinihappo tekee tämän edistämällä toisen kasvihormonin, auksiinin, kuljetusta ja biokemiallista signaalin välitystä jällessä, Helsingin yliopisto kertoo.

Kun gibberelliinihapon määrä kasvissa kasvaa, kasvit kuljettavat enemmän auksiinia. Tällöin signaalin välitys lisääntyy, mikä lisää puusolujen erilaistumista ja siten puun tuotantoa nilan sijaan. Tutkijoiden mukaan löydöksellä on merkitystä puun kasvua säätelevien tekijöiden ymmärtämisessä, ja se voi tuoda uutta tietoa puiden jalostukseen.