Upeat kuvat soitimelta: Syyskuinen suo täyttyy suhautuksista ja pulputuksesta – teerien soidinäänet kantavat kauas

Teeret hoitavat reviirikiistat usein tappelemalla. Kuva: Hannu Huttu

Laskeudun hämärässä loivaa vaarankuvetta usvan peittämälle suolle. On syyskuun kahdeksas, kello viiden seutuvilla. Ilma on täysin tyyni ja lämpötila pari astetta plussalla.

Suolla minua odottaa kuvausteltta, jonne asetun odottamaan. Kuulen suon takaa ensimmäiset suhautukset varttia vaille kuusi. Auringon nousun aikaan tasan kuudelta kuuluu vaimea ”kuk kuk kuk” ja teeriparvi ilmestyy usvan seasta, kuin tyhjästä.

Parvi levittäytyy suolle kojun ympärille, kukin omille reviireilleen. Jonkin aikaa ne istuvat hiljaa paikoillaan, kunnes joku niistä suhauttaa.

Kohta suo on teeren pulputusta ja suhautuksia täynnä. Teeren soidinääni on siitä erikoinen, ettei se läheltä kuultuna kuulosta kovinkaan voimakkaalta, mutta kantaa todella kauas..

Teeret pääsevät saapumaan auringonnousun aikaan usvan seasta kuin varkain. Kuva: Hannu Huttu

Teerikukoilla on sulkasato vielä kesken. Pyrstösulat eivät välttämättä ole vielä täysimittaisia ja kaulalla näkyy vielä monellakin teerellä tupella olevia sulkia.

Paikalla käy vierailulla myös naaras. Pesinnässään epäonnistunut, jolla ei ole poikuetta paimennettavana. Tottapa siellä kukkojen seassa on turvallista karpaloita etsiä, kun on useampi silmäpari ympäristöä tarkkailemassa pedoilta.

Yksinäinen teerikana vieraili kukkojen seassa soitimella. Kuva: Hannu Huttu

Välillä reviirin rajalla innostutaan jopa tappelemaan, mutta niin kiihkeä syksyinen soidin ei ole kuin keväällä. Soidin hiipuu ja vähän ennen kahdeksaa kukkolauma nousee siivilleen.

Kuva: Hannu Huttu

Jotta soidin säilyisi elinvoimaisena, soitimelta metsästystä pitäisi alkusyksyllä välttää. Teeret ovat silloin yksinomaan vanhoja reviirikukkoja ja ne ovat elintärkeitä lisääntymisen kannalta.

Mitä enemmän soitimella on soivia kukkoja, sen paremmin se houkuttelee keväällä naaraita.

Nuoret kukot ovat vielä alkusyksystä metsissä poikueissa ja alkavat vierailla soitimen reunoilla vasta myöhemmin syksyllä.

Teeren soidin on kaksiosainen. Keväällä soidinkausi kestää pitkään, maaliskuulta toukokuun loppupuolelle. Parittelut tapahtuvat Kainuun korkeudella toukokuun ensimmäisellä viikolla, jolloin soidin on kiivaimmillaan.

Syyssoitimella teeret alkavat käydä elokuulla. Jokaisella kukolla on oma reviirinsä, jota ne syksyllä saapuvat puolustamaan.

Soidin on aktiivisimmillaan syyskuussa ja hiipuu siitä loppusyksyä kohden.

Soidin on syksyllä kevättä laimeampi, huonolla kelillä linnut jättävät kokonaan tulematta suolle

Soitimelta metsästystä pitäisi alkusyksyllä välttää: vanhat reviirikukot ovat elintärkeitä lisääntymisen kannalta. 

Kuva: Hannu Huttu