Yläharvennus vaatii hakkuukoneenkuljettajalta näppäryyttä: "Silmä tottuu kokemuksen myötä"

Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa metsästä poistetaan suurimmat ja järeimmät puut, jolloin jäljelle jäävät puut saavat kasvutilaa. Yläharvennuksia tehdään jatkuvapeitteisinä kasvatettavissa metsissä keskimäärin 15–20 välein. Kuva: Hanna Koikkalainen

Jatkuvan kasvatuksen eli eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen mukaiset hakkuut vaativat koneenkuljettajalta tarkkaa silmää.

Lähes 20 vuotta hakkuukonetta ajanut kajaanilaisen TM Forestin yrittäjä Teemu Mikkonen on tehnyt valtaosan työurastaan alaharvennuksia.

Nyt hän on tehnyt reilun kolmen vuoden ajan myös yläharvennuksia muun muassa Arvometsän asiakkaille. Mikkonen työskentelee erityisesti Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun alueilla.

"Alussa piti hetki totutella, ja hakkuu vei enemmän aikaa. Aika pian pääsin kuitenkin jyvälle", hän kertoo yläharvennuskokemuksistaan.

Mikkosen mukaan yläharvennus vaatii sekä näppäryyttä että kaukokatseisuutta.

"Jos kuvion jossain kohdassa ei ole taimia, vedän kaadettua puuta maanpintaa vasten niin, että se rikkoutuu. Tällöin siihen kohtaan kasvaa todennäköisesti seuraavana keväänä uusia taimia. Silmä tottuu kokemuksen myötä", hän kuvailee työtään.

Puiden valinnan lisäksi Mikkonen kiinnittää eri tavalla huomiota myös ajouriin.

"Ala- ja yläharvennus ovat hyvin erityyppiset hakkuutavat. Koulussa opetettiin ajamaan ensiharvennuksesta päätehakkuuseen samoja uria, kun taas jatkuvassa kasvatuksessa ajetaan joka harvennuskerralla uudet urat."

Hakkuukoneen urissa maanpinta rikkoutuu, minkä vuoksi ne jätetään jatkuvassa kasvatuksessa taimettumaan eikä samaa uraa ajeta uudelleen.

Mikkonen muistuttaa, että hakkuusta päätetään aina tapauskohtaisesti.

"Ensin pitää katsoa tarkasti, miltä kohde näyttää ja toteuttaa työ sen mukaisesti. Joskus on tullut vastaan myös vaikeita tai lähes mahdottomia työmaita", hän muistelee.

Haasteellisia kohteita ovat esimerkiksi ensiharvennuskuviot, joilla pyritään siirtymään tulevaisuudessa jatkuvaan kasvatukseen.

"Silloin pitää kuvitella joka hetki päässään, miltä metsä tulee näyttämään 20 vuoden kuluttua. Jatkuvassa kasvatuksessa jätettävien puiden runkoluku on jaksollista korkeampi, mikä vaatii tarkkuutta", Mikkonen havainnollistaa.

Lue myös:

Arvometsä luottaa jatkuvaan kasvatukseen: "Olemme toteuttaneet jatkuvan kasvatuksen hakkuita aina pohjoisen karuista männiköistä eteläisempiin kuusikoihin"