Kävin Suomen metsäisimmässä metsässä – opas suosittelee saapumaan Sipoonkorven kohteisiin pyörällä mutta se ei ole kaikille vaihtoehto

Seppo Parkkinen, Kai Hypén: Sipoonkorpi – luontokohdeopas. 160 s. Karttakeskus. Kuva: Kai Hypen, Karttakeskus, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

MT Metsä|Kirjallisuus

9.10.202323:00

Päivitetty10.10.202311:04

Arvio

Paula Liesmäki

Päivitetty Sipoonkorven luontokohdeopas on hieman erilainen johdatus kansallispuistoon.

Opas ei esittele reittejä vaan fiilistelee luontokohteita. Se kertaa niiden historiaa ja kuvailee kohteiden kasvi- ja eläinlajistoa. Etenkin linnut ovat hyvin esillä.

Helsingin, Vantaan ja Sipoon alueilla sijaitseva Sipoonkorpi on lähin kansallispuistoni. Haen sieltä sienet ja marjat, hiihdän siellä ja vien sinne lapsia retkille. Olen käynyt noin puolessa kirjan esittelemistä 35 kohteesta. Ennen kirjaan tarttumista mietin, antaako se mitään uutta.

Kyllä, teksti ja kuvat herättelevät katsomaan tuttuja kohteita uudella silmällä.

Tunnelmalliset kuvat ovat palkitun luontokuvaaja Kai Hypénin ja tekstit biologi, tietokirjailija Seppo Parkkisen. Opas jäi Parkkisen viimeiseksi teokseksi: hän menehtyi vuonna 2021.

Historiatiedot Mariendalin torpista ja Sotungin laaksosta kiinnostivat. Sotungin laaksossa Vantaalla on asuttu aina keskiajalta saakka. Kylä rajautuu idässä Sipoonkorpeen.

Oppaasta selviää, että olen tänäkin syksynä käynyt Suomen metsäisimmässä metsässä.

Ängesbölen taukopaikan läheisestä korpimaastosta löytyi kahmalokaupalla tatteja. Luonnonvarakeskuksen mukaan runkokuutioiden määrä hehtaarilla on siellä kaikkein suurin.

Kyse on Suomen metsäisimmästä neliökilometristä: sitä pienemmillä aloilla puuta voi olla paljon enemmänkin. Sipoonkorvessa keskitiheys on 339 kuutiota hehtaarilla Suomen Luonto kertoo.

Hauska knoppitieto on Byabäckenin sivupurossa majailevasta paikallisesta purotaimenesta: se ei vaella mereen kuten muut lohikalat vaan pysyy purossa ympäri vuoden.

Oppaassa vilisevät eri kasvi- ja eläinlajit. Maallikkolukijan onneksi monet ovat tuttuja. Jos lajit eivät ole tuttuja, niiden luetteleminen ei herätä mielikuvia. En jaksa käydä googlaamaan niiden kuvia.

Muutaman kerran ärsyttää, kun tekstissä kuvaillaan jotain jännittävää, mutta siitä ei ole kuvaa: esimerkiksi Hälsänsbäckenin kevätlinnunsilmää ja Abborrträskin leväkköä.

Yksityistielle ei saa pysäköidä eikä yksityisiin pihapiireihin saa mennä, kirja muistuttaa monta kertaa.

Parkkipaikkojen puute leimaa etenkin luoteista aluetta.

Moneen kohteeseen suositellaan saapumista polkupyörällä. Esimerkiksi Bisajärvelle pääsee hyvin perille pyöräillen, opas mainitsee. En ole varma, miten hyvin pyörällä saapuminen useamman pienen lapsen kanssa naapurikunnasta sujuisi.

Ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 2020. Opas on päivitetty vastaamaan tämän vuoden tilannetta.

Edit. Juttuun on lisätty 10.10.23 klo 10.53 keskitiheys Sipoonkorvessa ja metsäisimmän metsän laskentatapa: kyse on Suomen metsäisimmästä neliökilometristä.

Kuva: karttakeskus