Metsäkasvatusmenetelmienparemmuus jäi edelleen ratkaisematta

Pellervon taloustutkimus PTT viheltää poikki kinastelun metsänkasvatusmenetelmien paremmuudesta. Tutkimuslaitoksen mukaan yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa, sillä tulos riippuu metsikön ominaisuuksista ja metsänomistajan tarpeista.

”Tutkimukset eivät anna vastausta siihen, onko nykyinen tasarakenteinen metsänkäsittely eri-ikäisen metsän käsittelyä kannattavampaa vai päinvastoin. Vertailua vaikeuttaa erilaisten tavoitteiden ja muuttujien suuri määrä”, kertoo metsäekonomisti Jyri Hietala.

Vaihtoehtoja vertaillaan, kun metsänomistaja harkitsee siirtymistä jaksollisesta metsänkasvatuksesta jatkuvaan. Osa metsänomistajista on ilmaissut halunsa siirtyä kokonaan jatkuvaan kasvatukseen. Käytännössä harkinta kannattaa tehdä kuvio kerrallaan.

Hietala nostaa lähtökohdaksi puuston. Tasaikäinen ja säännöllisesti alaharvennettu varttunut kasvatusmetsä on vaikea lähtökohta eri-ikäisrakenteiseen metsän kasvattamiseen.

Järeän talousmetsän muuttaminen erirakenteiseksi voi viedä kymmeniä vuosia. Siirtymävaiheen aikana metsätalouden tuotto voi laskea, vaikka hakkuut jatkuvat. Jos kuviolla kasvaa valmiiksi erikokoisia puita, siirtyminen on järkevämpää.

”Jos lähtötilanteena on järeä tasaikäinen puusto, sitä on turha pantata ja yrittää muuttaa poimintahakkuilla eri-ikäisrakenteiseksi. Nuorissa metsissä tilanne on toinen.”

Jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta on hyvin erilaisia näkemyksiä. Sen etuna pidetään pieniä uudistamiskustannuksia ja tasaista tulovirtaa. Samaa kuviota voi käsitellä 10–20 vuoden välein.

Toisaalta myös metsäsuunnitelman mukaan hoidettu tasarakenteinen metsä tuottaa tasaisesti hakkuutuloja. Keskimääräiseltä 30 hehtaarin eteläsuomalaiselta metsätilalta irtoaa päätehakkuutuloja 3–5 vuoden välein kuvion koosta ja kiertoajasta riippuen.

Jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta vähentävät erilaiset riskit. Peräkkäisten kuusisukupolvien kasvatus ei välttämättä onnistu maannouseman takia. Se voi pakottaa uudistamaan metsän koivulle.

Myös korjuuvaurioiden riski on erirakenteisessa metsässä moninkertainen perinteiseen metsänkasvatukseen verrattuna.

”Korjuuvaurioista ei ole kunnollisia taloudellisia laskelmia. Niitä joko tulee tai sitten niiden välttäminen nostaa kustannuksia. Kumpikin vaihtoehto heikentää menetelmän kannattavuutta.”

Toistaiseksi jatkuvan kasvatuksen hakkuita on tehty hyvin vähän. Siksi niiden toteutukseen ja jopa kantohintaan liittyvät kysymykset ovat osin avoinna.

”Kaikkiaan jatkuvaan kasvatukseen liittyviä riskejä pitäisi selvittää nykyistä tarkemmin. Totta kai myös tasaikäisen metsänkasvatukseen liittyy riskejä, mutta ne tiedetään paremmin.”

PTT:n ja Suomen Metsäyhdistyksen vertailun rahoitti Suomen metsäsäätiö.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF