Nämä seitsemän puulajia tarjoavat vaihtoehtoja metsänkasvatukseen

Tervaleppä. Kuva: Sanne Katainen

Luonnonvarakeskus arvioi viime vuonna julkaistussa raportissa 25 puulajia, joista seitsemän soveltuu parhaiten metsätalouden tarpeisiin.

Puulajikirjoa kannattaisi tutkijoiden mukaan lisätä yksipuolisen kuusenviljelyn tuomien riskien välttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Kontortamäntyä lukuun ottamatta tarkastellut puulajit soveltuvat ainoastaan hyville kasvupaikoille kuusen ja rauduskoivun vaihtoehdoksi ja sekapuuksi.

Tervaleppä kasvaa luontaisesti vesistöjen rannoilla, soiden laitamilla sekä rehevissä korvissa. Se sopii kosteiden, ravinteikkaiden kasvupaikkojen kuten peltojen ja tulvamaiden metsitykseen.

Lepän juuristossa elävät Frankia-bakteerit sitovat typpeä ilmasta.

Hyvillä kasvupaikoilla tervaleppä kasvaa tukkipuuksi 30‒50 vuoden kiertoajalla.

Tervaleppää käytetään muun muassa saunan lauteisiin.

Hieskoivu. Kuva: Kari Salonen

Hieskoivu on Suomen yleisin puulaji puuyksilöiden määrällä mitaten. Se leviää herkästi kaikenlaisiin metsiin. Vallitseva puulaji se on usein soisilla kasvupaikoilla ja rannoilla.

Hieskoivun puuta voi käyttää samoihin tarkoituksiin kuin rauduskoivunkin. Hieskoivikoissa tukkipuun osuus jää pienemmäksi.

Hieskoivu on hyvä vaihtoehto vaikeasti metsitettäville turvemaille ja tiiviille savikoille.

Tammi. Kuva: Kari Salonen

Luontaisesti tammea kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Istutettuna se voi menestyä Iisalmen-Oulun korkeudelle asti.

Tammi soveltuu parhaille kasvupaikoille lehtoihin ja lehtomaisille kankaille.

Laadukkaan puun tuottamiseksi tammea on kasvatettava nuorena tiheässä. Taimet maistuvat hirvieläimille ja jäniksille.

Kovapuinen tammi on suosittu huonekalujen ja lattioiden materiaali.

Hybridihaapa. Kuva: Markku Vuorikari

Hybridihaapa on eurooppalaisen metsähaavan ja amerikanhaavan risteymä. Puu muistuttaa tavallista metsähaapaa, mutta kasvaa sitä nopeammin.

Viimeksi hybridihaavasta innostuttiin painopaperin raaka-aineena 1990-luvulla.

Metsähaavan tavoin se soveltuu myös viilu-, vaneri- ja sahapuuksi.

Hybridihaapaa suositellaan kasvatettavaksi lehtomaisilla tai sitä paremmilla kasvupaikoilla. Kuitupuun kasvatuksessa kiertoaika on 20–25 vuotta.

Siperianlehtikuusi. Kuva: Kari Salonen

Siperianlehtikuusi on Suomen viljellyin ulkomainen puulaji. PEFC-sertifioinnissa se luetaan kotimaiseksi. Lähimmät luontaiset kasvupaikat ovat 200 kilometriä itärajalta Äänisjärven rannoilla.

Valoa vaativaa siperianlehtikuusta on kasvatettava harvassa. Se menestyy parhaiten ravinteikkailla, tuoreilla kasvupaikoilla.

Lehtikuusen sydänpuu on lujaa ja lahonkestävää. Puuta käytetään ulkorakenteisiin kuten terasseihin ja laitureihin.

Kontortamänty. Kuva: Kari Lindholm

Kontortamänty kasvaa laajalla alueella läntisessä Pohjois-Amerikassa. Se vaatii valoa ja uudistuu luonnossa metsäpaloalueille.

Laji on nuorena nopeakasvuinen ja puusadoltaan kotimaista metsämäntyä tuottoisampi. Varsinkin Ruotsissa sitä on viljelty runsaasti.

Sellun raaka-aineeksi kontortamänty sopii hyvin. Oksaisuutensa vuoksi sitä ei pidetä männyn veroisena sahapuuna.

Männyn tavoin kontortamäntyä voi kasvattaa karummillakin mailla.

Douglaskuusi. Kuva: Seppo Samuli

Douglaskuusi voi kasvaa luontaisella levinneisyysalueellaan Pohjois-Amerikan länsiosissa jopa satametriseksi puuksi.

Suomessa laji soveltuu metsän kasvatukseen ravinteikkailla kasvupaikoilla etelärannikolta Keski-Suomen korkeudelle.

Eurooppalaiset kaarnakuoriaislajit eivät ole aiheuttaneet merkittäviä tuhoja douglaskuusille.

Douglaskuusi soveltuu saha- ja vaneripuuksi. Sitä käytetään niin ulko- kuin sisärakentamiseen.