Pohjoissavolaisilla kyseenalainen kärkisija: Lähes kolmasosa taimikoista hoitamatta

Kuva: Jukka Pasonen

Kuva: Jukka Pasonen

Metsänhoidon rästejä on kertynyt eniten Pohjois-Savoon, kun viivästyneiden taimikonhoitojen ja ensiharvennusten määrää verrataan taimikoiden ja nuorten metsien kokonaispinta-alaan. Maakunnan taimikoista lähes joka kolmas on jäänyt hoitamatta ajallaan.

Kovin paljon etevämpiä ei olla muissakaan maakunnissa, sillä koko maassa keskimäärin viidesosa taimikoista on jäänyt pusikoitumaan. Pinta-alassa mitattuna suurin ala hoitamatonta taimikkoa, 150 000 hehtaaria, löytyy isosta Lapin maakunnasta.

Pohjoissavolaisten huonoon sijoitukseen on kaksi pääsyytä, sanoo Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes. Rehevien kasvupaikkojen vuoksi yksi taimikonhoitokerta ei riitä, ja moni alueen metsänomistaja kokee metsänhoidon tulevan liian kalliiksi. Toinen syy on pieniläpimittaisen puun heikko kysyntä.

”Nuorissa kasvatusmetsissä rästejä on jäänyt jo pitkään jatkuneen pieniläpimittaisen puun heikon kysynnän vuoksi. Puunostajat eivät ole parveilleet talvileimikoita tarjoavien luona.”

Myöskään Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa ei ole aihetta paukutella henkseleitä, sillä ne sijoittuvat rästilistan kärkikastiin.

Maakunnista parhaiten metsänhoitotyönsä on hoitanut Häme. Siellä on taimikonhoitoja rästissä 21 000 hehtaaria ja ensiharvennuksia 20 000 hehtaaria. Kun tällaisilla luvuilla heltiää ykkössija, kokonaistilanteen täytyy olla huono.

”Taimikonhoidon rästit ovat lisääntyneet valtavasti reilun 20 vuoden aikana”, Remes sanoo.

Vuonna 1994 päättyneessä metsäinventoinnissa (VMI8) taimikonhoidon rästejä oli 450 000 hehtaaria. Seuraavalla, vuonna 2003 päättyneellä kierroksella rästejä tilastoitiin jo lähes 600 000 hehtaaria. Nyt ollaan 750 000 hehtaarissa.

Myös ensiharvennukset viivästyvät yhä useammin.

”Ensiharvennusten rästien määrä on lisääntynyt edellisestä inventoinnista todella paljon: 600 000 hehtaarista 810 000 hehtaariin. Suurin lisäys on tapahtunut Pohjois-Suomessa: Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.”

Tulevina vuosina hämäläiset saavat pistää raivaussahat urakalla laulamaan, jotta he säilyttäisivät ykkössijansa maan tunnollisimpana taimikonhoitomaakuntana.

”Rehevien maapohjien ja kehitysluokkajakauman vuoksi työtarve on suuri”, Remes arvioi.

Kannoilla kirii muun muassa Etelä-Savo, missä töitä on tehty viimeksi kuluneina vuosina ahkerasti. Eteläsavolaisten työtahdin on pannut merkille myös metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja Suvi Kokkola.

Yhdistys toimii Etelä-Savon ohella myös Etelä-Karjalan puolella, ja Etelä-Karjalassa rästejä on jäänyt selvästi enemmän kuin pohjoisessa naapurimaakunnassa.

”Etelä-Karjalassa on ehkä pikkuisen pienempiä tiloja kuin Etelä-Savossa. Jos metsällä on aina ollut perheelle taloudellista merkitystä, ne myös hoidetaan ajallaan”, Kokkola pohtii.

Kokkola on työurallaan työskennellyt myös pitkään Satakunnassa. Siellä hän pani merkille, että monet metsänomistajat halusivat hoitaa metsätyönsä itse. Ja kun aika ei millään riitä kaikkeen, seuraukset ovat ne, jotka näkyvät tilastoista: rästejä jää.