Toimittaja lähti testaamaan vaellusta talvella – näillä nikseillä selviää yön yli pakkasessa

Hoitoalalla työskentelevä Pirjo Muhonen lähti Seitsemiseen harjoittelemaan talviretkeilytaitoja. Kuva: Rami Marjamäki

Lumi narskuu lumikenkien alla. Valjailla retkeilijään kiinnitetty ahkio muistuttaa olemassaolostaan kevyillä nykäisyillä lantiolla. Reilu kymmenen asteen pakkanen nipistelee poskia ja saa kiskomaan merinovillaista huivia suun ja nenän suojaksi.

Aurinko verhoutuu ohuen pilviverhon taakse eikä jaksa vielä lämmittää tai nousta edes kansallispuiston puiden latvojen yläpuolelle, mutta se antaa lupauksensa pitenevästä päivästä.

Jokainen askel kohti leiripaikkaa karistaa osan stressistä taakseen. Seitsemisen Haukilammen leiripaikalla on päiväretkeilijöitä eväillään. Meidän seitsemän hengen retkiseurueemme aikoo yöpyä paikalla.

Opas ja luontoyrittäjä Rami Mikkonen varmistaa, että lammen jää kantaa eikä lumen alta paljastu vettä. Jäälle voi majoittua. Leiripaikalle saavuttaessa ensimmäinen tärkeä tehtävä on tampata isoille tunneliteltoille sopivat alueet. Lumikengillä se käy aika nopeasti.

Teltta kulkee ahkion päällä kätevästi rullattuna, josta se on helppo levittää pystytettäväksi. Kuva: Rami Marjamäki

Heidi Hakalan ahkion päällimmäisenä kulkee teltan alle sujautettava routamatto. Kuva: Rami Marjamäki

Lumikenkäily ja ahkion vetäminen pitävät lihakset lämpiminä. Telttapaikkaa tampatessakin kehon lämpö pysyy helposti yllä. Kylmä karahtelee jäseniin nopeasti, kun liike lakkaa.

”Mallia kannattaa ottaa luonnosta. Pikkulinnutkin pörhistelevät höyhenpeitettään saadakseen untuviensa alle ilmaa”, Mikkonen selittää.

Iso untuvatakki, untuvahousut, paksu pipo, välikerrasto, kuivat sukat ja aluskerrasto sekä useita kokoja liian isot talvikengät ovat hyviä leiripukimia.

Ennen vaellusta opetellaan bensakeittimen käyttö. Rami Mikkonen opastaa Pirjo Muhosta ja MT:n toimittajaa Piia Lehojärveä. Kuva: Rami Marjamäki

Päivällinen valmistetaan bensakeittimellä. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta Mikkonen on todennut sen toimivimmaksi kovilla pakkasilla.

Valmiit retkiruuat ovat helppo ratkaisu. Keittimellä kiehutetaan vain vesi, ja sormet saa pitää pääasiassa hanskojen sisällä lämpimässä. 10 asteen pakkanen vielä mahdollistaa avokäsin näpertelyn, mutta ankarammalla pakkasella paljasta ihoa ei saisi altistaa ulkoilmalle ollenkaan paleltumariskin vuoksi.

Valmis retkimuona on siinäkin mielessä kätevää, että suhteellisen pieneen annokseen on pakattu paljon kaloreita. Niitä totisesti tarvitaan.

”Talvivaelluksella kulutus nousee helposti 4 000–6 000 kilokaloriin”, Mikkonen tietää.

Ravitsemukseenkin voi ottaa mallia pakkaseen sopeutuneilta eläimiltä. Välipaloja kannattaa natustella kuin pikkulintu konsanaan. Pähkinät, siemenet, suklaa ja kuivaliha tuntuvat toimivilta.

Rami Mikkonen käy ryhmän kanssa parkkipaikalla turvallisuussuunnitelmaa läpi. Kuva: Rami Marjamäki

Kun aiemmin tampattu teltan pohja on kovettunut, päästään pystytyspuuhaan.

Iso talvikiila pujotetaan teltan kiinnitysnaruun ja upotetaan sille kaivettuun t:n muotoiseen kuoppaan poikittain. Kuoppa peitetään lumella ja tiivistetään käsin painelemalla. Teltan naruja ei kiristetä vielä tässä vaiheessa vaan annetaan lumen taas kohmettua kunnolla.

Makuualustat ja makuupussit levitetään telttaan valmiiksi. Makuupussiin ei kannata koskaan hyökätä suoraan kompressiopussista ottamisen jälkeen vaan sen annetaan rauhassa ottaa muotonsa ja kerätä rakenteeseensa ilmaa.

Videolla Rami Mikkonen opastaa Irene Lehtosta teltan ankkuroimisessa.

Leirin pystyttämisen aikana hämärä ehtii laskeutua. Otsalamppuja syttyy retkeilijöiden päässä yksi toisensa jälkeen. Kuu valaisee kulkua, mutta tavaroiden penkomiseen ahkiopussista tarvitsee jo iltapäivästä lisävaloa.

Pimeän tultua väsymys iskee nopeasti. Teltta odottaa jo nukkujiaan, ja illallinen on syöty. Suuntaamme vielä kuitenkin pienelle lihaksia lämmittävälle iltalenkille. Teeret toteavat meidän tulevan liian lähelle ja syöksyvät kiepeistään karkuun.

Parinkymmenen minuutin hiljaisen lumikenkäilyn jälkeen Mikkonen pysäyttää meidät metsässä pienelle aukiolle, jossa ehdimme hengähtää ja rauhoittua. Vaikka ilma on tyyni, kuun editse kiitää pilviharsoa kiireessään. Ajantaju katoaa, ja hetki saa aikaan muutenkin harvinaisen tapauksen, kun pääkopan sisällä yleensä aina kuuluva häly hiljenee hetkeksi kokonaan.

Palaamme leiriin ja teemme vielä iltanuotion. Tulilla on mukavaa istua, jutella ja syödä vielä hiukopalaa ennen telttoihin vetäytymistä.

Kokkailu hoituu vaikka hanskat kädessä, kun turvautuu valmiisiin retkimuoniin. Kuva: Rami Marjamäki

Alkaa retken jännittävin osuus. Miten talvella saa nukuttua, kun kesälläkin aina palelee?

”Makuupussiin voi halutessaan pukea päälle niin paljon kuin haluaa”, Mikkonen opastaa.

Sulloudun pussiin pukeutuneena merinokerrastoon, toppashortseihin, kolmiin sukkiin, fleeceen, sormikkaisiin, kypärälakkiin ja merinohuiviin. Makuupusseja on kaksi. Sisäpussin täyte on untuvaa, päällimmäisen kuitua. Molempien rajalämpötila on -18 astetta. Teltan alla on eristävä routamatto ja makuualustana ilmapatja. Lisälämpöä tuo kuumavesipullo.

Herään yöllä yltä päältä hiessä. Kevennän vaatekertaani ja raotan sisempää makuupussia jalkopäästä, kuten Mikkonen ohjeisti.

Hikinen yö alleviivaa sitä tosiasiaa, että vilukissakin pärjää talvivaelluksella. Varusteiden on kuitenkin syytä olla kunnossa.

Varusteisiin saa helposti upotettua tuhansia euroja. Talvivaelluksesta kiinnostunut voi suunnata testaamaan omaa kylmänsietokykyään opastetulle kurssille, jolla saa tarvittavat varusteet lainaan.

Talvivaellukseen sopii neljän vuodenajan malli. Se kestää tuulta ja lumikuormaa. Kuva: Piia Lehojärvi

Talvivaellus on raskasta keholle. Retki laittoi kokeneista kesävaeltajista koostuvan ryhmän jäsenet koville. Niska-hartiaseudun lihasten jäykistyminen aiheutti migreenin ja toisen keho petti nestehukasta.

Mieltä lyhyt vaellus ei vielä päässyt kunnolla koettelemaan, mutta voi vain kuvitella, miten räntäsade, sairastuminen, kastuneet vaatteet tai hajonneet varusteet vaikuttavat vaelluksella viihtymiseen ja mielentilaan.

Seitsemisen retki jättää kuitenkin kaihertavan halun kokeilla lajia uudelleen.

Talvessa on muutenkin taikaa. Se pukee aivan tavallisen, tylsän rämeen kitukasvuisine mäntyineen lumipukuunsa, mikä maalaa kuulaan pakkaspäivän maiseman lumoavan kauniiksi.