Video: Antti Heikkonen pyytää kettuja jalkanarulla – "Tavoite on, että saataisiin naalikanta Suomessa elpymään"

Vaikka naalin pesintä on varmistettu edellisen kerran Suomessa niinkin kauan sitten kuin vuonna 1996, ovat toiveet suomalaisesta naaliperheestä kasvaneet. Naalihavainnot ovat viime vuosina yleistyneet, ja monilla Ruotsin ja Norjan tunturialueilla ovat naalikannat iloisesti elpyneet. Onpa raportoitu jopa sellaisesta, että naaliparit olisivat viettäneet aikaa vanhan pesäpaikan läheisyydessä. Se vaikuttaisi pesintäyritykseltä.

Naaleille on tehty maastoon ruokinta-automaatteja, ja pesäpaikkoja inventoidaan WWF:n ja Metsähallituksen luontopalveluiden projektissa. Tarkistettava riittää vapaaehtoisille, sillä vanhoja naalin pesäpaikkoja tiedetään Suomen alueella olevan jopa noin kaksi ja puoli sataa.

Yksi uhka naalille on yhä pohjoisemmaksi kipuava punakettukanta. Sen vuoksi Metsähallitus tukee ketun metsästystä erikoisluvin ja kulukorvauksin. Rikastumaan hommalla ei pääse, joten turha kadehtia kenenkään kettukymppejä. Sen verran on työlästä ketustaminen. Sen saimme jälleen tuta, kun liityimme Antti Heikkosen seuraan hänen jalkanarukierroksellaan Inarin Ivalossa. Kolmetoista jalkanarua on ollut pyytämässä edellisestä iltapäivästä asti.

"Kyllähän siinä muutama tunti menee, kun nuo sinne paikoille asettelee. Lisäksi tietysti on varusteet pidettävä pyyntikunnossa, ja haaska houkuttelevana."

Metsään on tehty haaska, joka kettuja tietenkin kiinnostaa. Kun kettu on käyttänyt polkuaan muutaman kerran, voi siihen asentaa varovasti jalkanarun.

"Kettu ei ole tyhmä. Se menee vanhoja hyviä polkujaan mieluummin, kuin rämpii paksussa lumessa uutta reittiä", Heikkonen tuumaa.

Ansan mihinkään osaan ei saa ihmiskäsi koskea, sillä muuten tarkkanenäinen kettu vaihtaa reittiä. Ansan asentajan jäljet meikataan huolella lumesta pois, jotta vanha ansoitettu reitti kelpaisi ketulle.

Videolla näemme, miten ansaan jäänyt kettu nopeasti lopetetaan huolellisella revolverin laukauksella. Keikka ei ollut turha. Mutta on siinä ja siinä, riittääkö kettupalkkio kelkan bensoihin yhdellä repolaisella.

Heikkonen on kuitenkin iloinen saaliistaan.

"Sehän se tavoite on, että saataisiin naalikanta Suomessa elpymään", hän toteaa.

Kuksa-toimitus kiittää Anttia ja kettukumppaneita arvokkaasta työstä luonnon monimuotoisuuden puolesta. Naruilla käyminen oli jälleen mahtava kokemus ja kelkka-ajelu pimeässä metsässä on aina elämyksellinen retki.