Sähköjohtojen maakaapelointi yksityistiellä ei ole mikään läpihuutojuttu – "Toteutuksessa on toivomisen varaa"

Sastamalainen tieisännöitsijä Kari Äikäs kehottaa tieosakkaita tutustumaan tarkoin maakaapelointisopimuksen ehtoihin. Kuva: Rami Marjamäki

Näin huonosti voi käydä ojalle ja rummulle, jos kaapelin kaivajat ovat hoitaneet työnsä huolimattomasti. Kuva: Rauno Pajunen

Vesi seisoo ojassa, kun rumpu on hautautunut maan sisään huolimattomien kaivutöiden seurauksena. Jättiläismäinen kivi tukkii ojan. Kaapelikelat töröttävät risteysalueella tien varressa tukkien näkyvyyden.

Tällaisia valokuvia yksityisteiden maakaapelointihankkeista esitteli sastamalalainen tieisännöitsijä Kari Äikäs maaliskuun alussa järjestetyssä tieillassa.

"Kyllä tässä kaikenlaista on nähty", Äikäs totesi.

Maakaapelointi etenee maakunnissa kovalla vauhdilla. Sähköverkkoyhtiöt kaivavat sähkölinjojaan maan alle lainsäädännön ja sähkönjakelun toimitusvarmuuden velvoittamina. Samaan aikaan rakennetaan tietoliikenneverkkoja, joita myös sijoitetaan teiden varsille.

Esimerkiksi Suomen suurin sähköverkkoyhtiö Caruna on siirtänyt 45 prosenttia linjoistaan maan alle.

"Ensin tehtiin taajamat ja sitten siirrytään haja-asutusalueille", kertoi tilaisuudessa puhunut Carunan verkkopäällikkö Henrik Suomi.

Odotettavissa siis on, että kaapelointi on tulossa lähiaikoina sellaisiin kyliin, joissa ei vielä hankkeita ole ollut.

Hyvällä asialla maakaapeloinnissa ollaan, siitä puhujat olivat yhtä mieltä.

"On tärkeää päästä sähkökatkoksista eroon", Äikäs sanoi. "Toteutuksessa vain on toivomisen varaa."

Hän on toiminut tieisännöitsijänä vuodesta 2004 lähtien. Ensimmäinen kokemus maakaapeloinnista oli se, että kaapelia oli vain alettu kaivaa tien varteen. Kukaan tien osakkaista ei tiennyt asiasta mitään.

Näin asia ei voi mennä. Carunan Suomi totesi, että heillä koko reitti pitää olla luvitettuna ennen kuin kaivaminen aloitetaan.

Luvat kysytään maanomistajilta. Uutta yksityistielakia valmistellaan parhaillaan, ja jos se toteutuu esitetyssä muodossa, luvan saa jatkossa antaa tiekunta. Yksittäisiltä maanomistajilta ei siten enää lupia tarvita.

Äkkiseltään luvan myöntäminen kaapelointiin voi kuulostaa läpihuutojutulta. Äikäksellä oli kuitenkin pitkä liuta varoituksen sanoja, jotka perustuivat aiemmista hankkeista saatuihin kokemuksiin.

"Paljon on tarjottu sitä, että haetaan pelkkää suostumusta ilman saatteita. Mutta minun mielestäni pitää aina tehdä yksiselitteinen sopimus siitä, mitä asiassa on huomioitava. Ettei kirjata vain verkkoyhtiön näkemyksiä."

Äikäs kehotti tiekuntia miettimään, miten kaapeli vaikuttaa tienpitoon tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Esimerkiksi erään kaapelointia tekevän yrityksen sopimusehdoissa lukee, että lähempänä kuin puolen metrin päässä karttaan merkitystä kaapelista saa kaivutöitä tehdä vain lapiolla.

"Tällaisia sopimustekstejä laaditaan kirjoituspöytien ääressä Kehä kolmosen sisäpuolella."

Myös yksittäisen metsänomistajan pitäisi osata kaapeloinnin yhteydessä ilmoittaa, mistä kohdista puita tullaan ajamaan tielle. Sellaiseen kohtaan tehdään vahvennettu suojaus, jotta kaapeli ei mene rikki raskaan lastin painosta.

"Jos tällainen paikka on tiedossa, niistä kannattaa ilmoittaa suunnittelijalle", Carunan Suomi suositteli.

Tilaisuudessa kyseltiin, kenen vastuulla on se, jos kaapeli kuitenkin menee rikki.

"Lähtökohtaisesti se on konemiehen vastuulla", Äikäs sanoi. Eli se, joka ajaa, vastaa kuljetuksen seurauksista.

"Jos tehdään pystykauppaa, asia on silloin puun ostajan vastuulla."

Aivan yksiselitteinen ei vastuukysymys kuitenkaan Äikäksen mukaan ole.