Ruisrääkän merkillinen ääni on palannut vähitellen takaisin viljelysmaiden äänimaisemaan

Ruisrääkkä viihtyy parhaiten heinä- ja rehupelloilla, pensaattomilla pakettipelloilla sekä kuivahkoilla rantaniityillä.  Kuva: Sergey Yeliseev

Suviyössä kaikuva merkillinen mekaaninen ”rääk-rääk” saattaa joinain kesäöinä kuulua jopa läpi yön. Ruisrääkkä voi toistaa hämärään aikaan tätä kilometrien päähän kuuluvaa narisevaa soidinääntään tuntikausia yhteen menoon.

Larin-Kyösti vertasi ruisrääkän narinaa aikoinaan kellon vetämiseen.

Eino Leinoakin innoittanut ääni kertoo ruisrääkän lemmenkaipuusta. Parhaiten äänen kuulee lämpiminä touko- ja kesäkuun öinä, mutta parittomaksi jääneet koiraat voivat laulaa lemmentuskaansa joskus vielä heinäkuussakin.

Vaikka ruisrääkän nariseva ääni jää hyvin mieleen, itse lintua on vaikea havaita. Ruisrääkkä on erittäin hyvin suojautunut sekä kellanruskealla värityksellään että aralla käytöksellään. Se on hyvin varovainen ja piileskelevä lintu, joka liikkuu enimmäkseen maassa tepastellen.

Ruisrääkkä viihtyy parhaiten heinä- ja rehupelloilla, pensaattomilla pakettipelloilla sekä kuivahkoilla rantaniityillä.

Ruisrääkkä alkoi taantua viime vuosisadan alkupuoliskolla maataloudessa tapahtuneiden viljelytapamuutosten seurauksena. Viime vuosikymmeninä se on kuitenkin alkanut ilahduttavasti runsastua. Entisaikoina kaikkialla yleiset ruisrääkät ovat vähitellen palanneet.

Nykyiseksi kannaksi on arvioitu 7 000–15 000 paria. Suomen pesimäkanta vaihtelee riippuen toukokuun lopun ja kesäkuun alun muuttosäistä.