Monen lajin tila oli sama suojelualueilla ja niiden ulkopuolella – tutkijoilta selkeä johtopäätös

Suojelualueilla on yleensä riittävästi lahopuuta, joka on tärkeää monelle harvinaistuvalle lajille. Kuva: Jarkko Sirkiä

Luonnonsuojelualueita pidetään keskeisinä monimuotoisuuden säilyttämisen ja luontokadon torjunnan välineinä. Tuoreen tutkimuksen mukaan ne eivät kuitenkaan toimi hyvin kaikkien lajien suojelussa.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä selvitti luonnonsuojelualueiden tehokkuutta tarkastelemalla satojen lajien esiintymisessä havaittuja muutoksia suojelualueilla ja niiden ulkopuolella.

Tutkijat havaitsivat vaihtelevia vaikutuksia, mistä voidaan päätellä, että nykyiset suojelualueet eivät yksin pysäytä luontokatoa. Tutkimuksen mukaan suojelualueiden tärkein vaikutus on hidastaa lajien vähenemistä, mikä antaa vain lisäaikaa vaikuttaa luontokadon perimmäisiin syihin, Helsingin yliopisto kertoo tiedotteessaan.

”Tuloksemme osoittavat, että eri eliöryhmien välillä on suurta vaihtelua alueen suojelun vaikutuksissa. Hyöty on suurin linnuilla: viidesosa lintulajeista hyötyy suojelusta. Kasveista lämpöä suosivat lajit hyötyvät muita enemmän”, kertoo apulaisprofessori Marjo Saastamoinen.

Tutkimuksessa oli mukana 638 lajia. Suojelusta hyötyi yksi viidestä lintulajista, yksi kahdeksasta nisäkäslajista ja yksi kahdestakymmenestä kasvi- tai kasviplanktonlajista.

Monien lajien tilanne oli samansuuntainen sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Tutkijat päättelevät, että luontokadon pysäyttäminen vaatii luonnonsuojelualueiden lisäksi tehokkaita toimia suojelemattomillakin alueilla.

”Tuloksemme eivät missään nimessä osoita, että suojelualueita ei pitäisi perustaa”, tähdentää Andrea Santangeli, yksi tutkimuksen johtavista kirjoittajista.

Tutkijoiden mielestä lajikadon pysäyttämiseen ei riitä vain se, että suojeluun varataan pieniä maa-alueita sieltä täältä.

Suojelualueiden vaikutusten tehostamiseksi Santangelilla on selkeä suositus:

”Tärkeintä on, että sopivia elinympäristöjä on saatavilla muuallakin kuin vain suojelualueilla. Suojelualueet voivat toimia ikään kuin pelastusveneinä, mutta pitkällä aikavälillä veneetkin tarvitset turvasataman.”

Molempien tutkijoiden mielestä tärkeintä on hoitaa nykyisiä suojelualueita entistä paremmin sekä lisätä niiden välisiä kytköksiä uusilla suojelualueilla.

”Meidän tulee kuitenkin myös parantaa suojelualueiden ulkopuolella olevia ympäristöjä niin, että ne säilyvät elinkelpoisina. Lajeille täytyy löytyä turvasatamia myös suojelualueiden ulkopuolelta.”