Harmaaleppä hakkaa kuusen kannattavuudessa lyhyellä kiertoajalla

Metsälain uudistus mullistaa metsätalouden harjoittamisen. Se antaa metsänomistajan toteuttaa omaa tahtoaan. Yksi suurista muutoksista on uudistamiseen liittyvien ikä- ja läpimittarajojen poistuminen.

Professori Timo Pukkala Itä-Suomen yliopistosta kiinnittää huomiota siihen, että hieskoivun käyttö rajoitetaan edelleen soistuneille tai tiiviille maille. Niiden osuus saa Pohjois-Suomessa olla puolet ja etelässä viidennes. Eikä harmaalepikkoja saa perustaa ollenkaan.

”Monille uudistusaloille syntyy luontaisesti tiheä lepikko tai hieskoivikko. Lain mukaan ne tulisi raivata pois ja istuttaa tilalle kasvatuskelpoisia puulajeja.”

Kuusikon perustaminen tuollaisiin kohteisiin on kuitenkin työlästä ja kallista. Metsäomistajat pohtivat siksi syystä, kannattaisiko ilmaiseksi syntynyt lehtipuusto kasvattaa ensin myyntikokoon.

”Jos kaikki menee hyvin, lehtipuuston alle ilmaantuu kuusialikasvos, jolloin istutuskustannukset säästyvät.”

Pukkala on laskenut millaisen tulovirran keskisuomalaisen tuoreen kankaan istutuskuusikko, luontaisesti syntynyt hieskoivikko ja harmaalepikko tuottavat kolmen prosentin korolla.

Tulosten mukaan 30 vuoden kasvatuksen jälkeen hakattava hieskoivikko pärjää tuotossa istutuskuusikolle, jos sen tilavuus on 200 kuutiota hehtaarilla ja kantohinta nousee reiluun 11 euroon kuutiolta.

Lepikon kasvatus on yhtä kannattavaa 15 vuoden kiertoajalla. Silloin oletuksena on, että hakattavaa kertyy sata kuutiota hehtaarille ja kantohintaa maksetaan noin yhdeksän euroa kuutiolta.

”Lukujen perusteella hieskoivikon tai jopa lepikon kasvatus on joskus metsänomistajan kannalta varteenotettava vaihtoehto kuusen istutukselle.”

Metsälakiesityksen yksi tavoite on parantaa metsänhoitoon panostetun pääoman tuottoa. Se edellyttää metsikön kovaa arvokasvua puuston ja maapohjan yhteiseen arvoon verrattuna.

Pukkalan mukaan parhaaseen tulokseen päästään melko harvaksi eli lähes lakirajalle hakatuilla metsiköillä. Mitä varttuneempaa ja arvokkaampaa puusto on, sitä tärkeämpää on välttää liikaa tiheyttä.

”Nuorissa metsiköissä puuston arvo on pieni ja kasvu kova, joten tiheälläkin puustolla päästään hyvään arvokasvuun.”

Nuoren metsikön kasvattaminen tiheänä johtaa heikoimpien puiden kuolemaan. Pukkalan mukaan sillä ei ole väliä, sillä yksittäisten puiden arvo on pieni.

”Heikkojen sortuminen saattaa näyttää metsämiesten silmissä pahalta, mutta se on osa luonnollista kehitystä. Parhaaseen tulokseen pääsee, kun puut ovat riittävän eri-ikäisiä ja kokoisia. Tasarakenteisessa männikössä tuloksena voi olla riukuuntuminen.”

Yläharvennusta käytettäessä tuoreen kankaan istutuskuusikon kasvatuksessa parhaaseen tulokseen pääsee vasta 50 vuoden kasvatuksen jälkeen tehtävällä rajulla, lakirajalle vievällä ensiharvennuksella. Seuraavan kerran kuusikko harvennetaan reilun 80 vuoden iässä. Hakkuu tehdään taas lakirajalle.

Päätehakkuuseen päästään noin 100 vuoden iässä.

Normaalilla alaharvennuksella hakkuiden ajoitus on aikaisempi ja toteutus lievempi. Kiertoaikakin jää 80 vuoteen.

Istutuskustannukset heikentävät suuresti kuusen kasvatuksen taloudellisuutta. Siksi kiinnostus luontaiseen uudistamiseen on kasvussa.

Kuusen heikko uudistuminen puhtaan kuusikon alle on yksi jatkuvan kasvatuksen ongelmista. Sitä kannattaa helpottaa muita puulajeja suosivilla pienaukoilla ja niiden reunojen voimakkailla harvennuksilla.

”Uuden metsälain lakirajat eivät estä kannattavan metsätalouden harjoittamista. Pääoman tuotto on kovimmillaan, kun puuston pohjapinta-ala on 11–13 neliötä hehtaarilla. Toisaalta pitää muistaa, että puuston tilavuuskasvu pienenee voimakkaasti, kun puuston pohjapinta-ala on alle 15”, sanoo Pukkala.

JARMO PALOKALLIO

Paljaasta maasta maksetaan liian

vähän, jos asiaa lähestyy pääoman tuoton kautta.«

Avaa artikkelin PDF