Kulotus vaatii ennen kaikkea rohkeutta
Kun sääennuste lupaa sadetta, kulotusta on pakko siirtää. Jos tuuli puhaltaa väärästä suunnasta, poltto on jätettävä toiseen kertaan.
Seuraava kulotusmahdollisuus voi olla muutaman päivän tai jopa muutaman viikon päästä. Joskus koko kesä menee sopivaa säätä odotellessa.
”Kulotusta ei voi suunnitella kovin pitkälle etukäteen. Väen täytyy olla koko ajan lähtökuopissa”, kertoo Ähtärin Kulopojat ry:n puheenjohtaja Kimmo Aho.
Yrityksillä ja neuvontajärjestöillä ei tänä päivänä ole tarpeeksi vapaaehtoisia kulottajia pitämään toimintaa yllä. Siksi asiaan perehtyneiden harrastajien aktiivisuutta kaivataan.
Ähtärin Kulopojat on metsäalan ammattilaisista koostuva joukko kulotuksen harrastajia.
Yhdistys perustettiin vuonna 2001, ja siihen kuuluu 15 jäsentä.
Kulotettavia alueita on Ähtärin alueella vuodessa noin 10–20 hehtaaria. 95 prosenttia alueista kuuluu yksityisille metsänomistajille.
Ähtärin Kulopojat on aktiivinen toimija kulotuksen hiipuvalla alalla. Kulotuksia tehdään harrastuksena oman työn ohella.
Metsän uudistamiseen tähtäävästä kulotuksesta on paljon hyötyä taimille jopa vuosikymmeniksi eteenpäin.
”Tuhkan mukana metsänpohjalle tulevat kaikki tarvittavat ravinteet sopivassa suhteessa. Myös rikkakasvit tuhoutuvat palossa,” Aho kertoo.
Taimien lisäksi myös paloympäristöissä elävät ja niistä riippuvaiset lajit hyötyvät kulotuksesta. Muun muassa pohjantikka ja kulokauniainen hyötyvät tulen vaurioittamista puista.
Kulotusaktiivisuus on viime vuosina vähentynyt koko maassa, vaikka tulen hyödyt taimien kasvulle ja paloympäristön lajeille ovat kiistattomat.
Kulotusta hankaloittavat muun muassa tiukentuneet viranomaismääräykset.
”Aiemmin ilmoituksen pystyi tekemään palolaitokselle samana päivänä. Nykyään ilmoitukseen täytyy tehdä etukäteen useamman päivän suunnitelma ja listata kulotukseen osallistuvat henkilöt”, kertoo metsänhoidonneuvoja Jaakko Niemistö Etelä-Pohjanmaan metsänhoitoyhdistyksestä.
Kulottaminen on raskasta ja stressaavaa työtä. Palokujien teko, tulen hallinta ja jälkisammutustyöt vaativat ajan ja fyysisen kunnon lisäksi myös hyviä hermoja.
”Tietotaito vähenee, kun kulotuksia ei ole vähään aikaan tehty. Ihmiset jäävät eläkkeelle ja väki vanhenee.”
”Menetelmä on erittäin kannatettava”, kannustaa Suomen metsäkeskuksen Etelä-Pohjanmaan alueyksikön metsänhoitopäällikkö Antti Pajula.
Kulotuksen vaikutukset näkyvät varttuneissa metsissä vielä tänäkin päivänä.
”1960-luvulla kulotetut ja sen jälkeen uudistetut metsät ovat hyväkasvuisia ja terveitä”, Pajula sanoo.
Etelä-Pohjanmaalla kulotuksia ei ole tehty muutamaan vuoteen. Syynä on pääasiassa väen ikääntyminen ja eläköityminen.
”Kulotukseen tarvitaan osaavia ja rohkeita ihmisiä.”
Metsänhoidolliseen kulotukseen voi hakea kemeratukea. Kulotusalueen koon on oltava vähintään kaksi hehtaaria.
Vuoden 2012 alusta lähtien kemerasta tuli metsänomistajille verotettavaa tuloa. Tuettujen toimenpiteiden kustannukset ovat kuitenkin kokonaan verovähennyskelpoisia.
Tuen myöntämisestä vastaavat Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt.
LAURA KAKKONEN
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
