Aarteen lukija muistelee lapsena tekemäänsä ensimmäistä puupinoa ‒ ”Moitteita en ensimmäisestä metsätyöpäivästäni saanut, jos en kehujakaan”
Tuomo Kaupin metsätyöt alkoivat alle kouluikäisenä. ”Muistan aina sen toukokuisen päivän, kun kuljen ensimmäisen puupinoni tukipuun ohitse”, Kauppi kirjoittaa.
Tuomo Kauppi teki ensimmäisen puupinonsa kuusivuotiaana. ”Sain aikaiseksi toista metriä pitkän hellapuupinon, jonka korkeus oli muutamia kymmeniä senttejä”, Kauppi muistelee. Kuva on kuvituskuva. Kuva: Risto JussilaOli lämmin toukokuinen päivä, kun otin käteeni porstuan nurkkahirren päähän lyödyn pienimmän kärkön. Vesuria kutsuttiin meillä kärköksi. Olin kuusivuotias miehenalku. Muistan sen siitä, kun syksyllä lähdin kouluun ensimmäiselle luokalle.
Suuntasin askeleeni lähellä olevaan lammashakaan, jossa kasvoi miehen ranteen vahvuisia puita. Peippo helskytti lauluaan. Kaadoin ja katkoin puita kuin majavat olisivat siinä olleet työskentelemässä. Varmaan siinä meni muutama tunti.
Aloin tehdä hellapuiden pituisista eli noin puolimetrisistä puistani pinoa kahden männyn väliin, jotka olivat kaatamieni puiden vahvuisia. Vanhan ajan tupahellassamme puiden pituus ei ollut mitenkään tarkkaa. Puita työnnettiin aina syvemmälle pesään kekäleiden päälle palon edetessä.
Sain aikaiseksi toista metriä pitkän hellapuupinon, jonka korkeus oli muutamia kymmeniä senttejä. Käteni siinä hommassa kipeytyivät rakkuloille, paljain käsin kun ahersin. Eivät kämmennahat olleet mitenkään työnteosta parkkiintuneet.
Yksityiskohtana siitä päivästä muistan, miten talitiainen oli tehnyt pesän runsaan metrin pituiseen koivupökkelöön. Hain tuvasta pullaa ja työnsin siitä muruja pesäkoloon. Ajatus ja tarkoitus oli pienellä pojalla hyvä, mutta harkinta ei riittänyt siihen, että pesäkolo oli aivan muuta varten tehty.
En tiedä, kumpi ne hellapuuni siitä aikanaan puuhuoneeseen vei, isä taikka äiti. Mitään moitteita en ensimmäisestä metsätyöpäivästäni saanut, jos en kehujakaan.
Toinen niistä pinoni tukipuista kasvaa nykyään täysimittaisena tukkipuuna. Kahden seiskan ikäisenä lastenlasten pappana muistan aina sen toukokuisen päivän, kun kuljen ensimmäisen puupinoni tukipuun ohitse.
Metsä ja metsätyöt ovat elämässäni aina olleet läsnä, joskaan ei pääammattina. Muutamia metsäpalstoja on tullut ostettua ja vapaaehtoista suojeluakin harrastettua. Ihminen on vain yksi laji elämän laajassa kokonaisuudessa. Suuren metsän huminan kuuntelu on parasta sinfoniaa.
Tuomo Kauppi, Kodisjoki
Kirjoitus on julkaistu Aarteessa 4/2023.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
