Kuituna hakattavaa puuta ei kannata istuttaa
Miksi istuttaa puun taimia, jos kylvääkin voi? Kuhmoislaisten Heikki Kurjosen ja Henri Pasisen mielestä metsätalousyrittäjän kannattaa välttää menoja ja myötäillä luonnon puulajivalintoja.
Kuva: Juha TanhuaKUHMOINEN (MT) Koivun karikkeessa viihtyvät kuusen taimet. Mäntyjä kasvaa kallioilla, notkelmissa kuusta. Perustotuuksia, joita Heikki Kurjonen pitää metsätalouden ohjenuorana ja mielellään esittelee metsätilallaan.
Kurjosella on kaksi pääperiaatetta, joiden mukaan hän metsiään hoitaa. Ensinnäkin metsätila on yritys. Tuloja pitää saada jatkuvasti ja kustannuksia pidettyä kurissa.
Toisekseen kokemus on opettanut, ettei luontoa vastaan kannata tapella.
”En suostu olemaan vihreä, mutta suostun myötäilemään luonnon tekemiä päätöksiä. Ei hakata päätä mäntyyn.”
Kurjonen ryhtyi ostamaan metsää 1980-luvulla. Koneyrittäjyys vaihtui vähitellen päätoimiseksi metsätaloudeksi. 600:sta hehtaarista yksikään ei ole tullut perintönä.
”Olen perinyt vain rikkinäiset rukkaset. Se on yksi syy, miksi on täytynyt halvemmalla konstilla tehdä nämä temput.”
Kuituna hakattavaa ei istuteta
Kustannuksia Kurjonen säästää etenkin metsänuudistamisessa. Aukkoja ei mätästetä ja istuteta, vaan äestetään ja kylvetään.
Kylvössä on mukana aina kolmea puulajia: mäntyä, kuusta ja rauduskoivua. Sekoituksen on tarkoitus varmistaa, että joka maastoon osuu sopivin puulaji. Maaston pienipiirteinen vaihtelu ei tule huomioiduksi, jos joka hakkuukuviolle istuttaa kaavamaisesti saman lajin taimia.
Lisäksi sekataimikko ei tuhoudu, vaikka satunnainen eläin- tai sienituho nitistäisi yhden lajin taimet.
”Kylvön jälkeen annan valtakirjan luonnolle: saat päättää, mitä tässä kasvaa.”
Kurjosen kaveri, koneenkuljettaja ja metsänomistaja Henri Pasinen noudattaa samoja oppeja. Ensiharvennuksessa kuituna hakattava istutustaimi ei kata siihen laitettuja kuluja, hän korostaa.
”Puolet istutusrungoista kasvatetaan tappiollisesti metsänomistajan näkökulmasta.”
”Säästäväisyys kannattaa sopivalla paikalla”
”Säästäväisyys metsätaloudessa kannattaa aina silloin, kun halvemmalla menetelmällä saadaan aikaan yhtä hyvä tai ainakin toivottu tulos”, linjaa puuntuotoksen professori Kari Mielikäinen Metsäntutkimuslaitoksesta.
Jos kuitupuuna hakattavan taimen istuttaminen voidaan välttää, se kannattaa periaatteessa tehdä. Paras uudistamismenetelmä riippuu kuitenkin kasvupaikasta.
”Karuimmilla mailla kannattaa uudistaa luontaisesti, vähemmän karuilla kylväen ja rehevimmillä mailla istuttamalla, ellei kuusi uudistu itsestään koivikon alle. Hyvään tulokseen voidaan päästä myös istuttamalla vähemmän ja käyttämällä luonnon täydennystä.”
Mielikäinen pitää äestystä ja kylvöä tuhoon tuomittuna yrityksenä mustikkatyypin kangasta rehevämmällä paikalla, koska pintakasvillisuus tukahduttaa kylvötaimet.
Ainoa poikkeus on koivikon alle itsestään syntyvä kuusialikasvos. Se ei tarvitse äestystäkään.
Taimikonhoito on yleensä tarpeen.
”Ilman jonkinlaista hoitoa luonto valitsee puulajiksi liian usein hieskoivun, lepän, pihlajan tai pajun.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
