Metsätalouden vesistöpäästöt saattavat olla maatalouden luokkaa

Metsätalouden vesistö­kuormitus saattaa olla esimerkiksi typen osalta lähes maatalouden päästöjen luokkaa. Kuva: Kari Salonen

Tuoreiden arvioiden mukaan metsätalouden vesistöpäästöt ovat selvästi aiemmin arvioitua suuremmat. Selvitysten mukaan ne saattavat olla samaa kokoluokkaa maatalouden päästöjen kanssa.

Metsätalouden vesistöpäästöjä on arvioitu toimenpiteiden aiheuttaman kuormituslisän eli ominaiskuormituksen perusteella.

Ominaiskuormituksen laskennassa otetaan huomioon metsien uudistamiset, kunnostusojitukset ja lannoitukset.

Valtakunnallisesti metsänuudistaminen aiheuttaa suurimman typpikuormituksen ja kunnostusojitukset suurimmat kiintoaine- ja fosforikuormat.

Kokonaispäästöt saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut toimenpiteiden pinta-aloilla kertomalla. Tulos on siis laskennallinen.

Tähänastisen käsityksen mukaan metsätalouden typpi- ja fosforipäästöt jäävät 5–8 prosenttiin vesistöjen kokonaispäästöistä.

Suurimman kuormituksen vesistöihin aiheuttaa maatalous, jonka osuus vesistöpäästöistä on alueesta riippuen 50–74 prosenttia. Yhdyskuntien osuus on 10–21 prosenttia, mikä sekin on moninkertainen metsätalouteen verrattuna.

Metsätalouden vesistökuormitusta alettiin selvittää tarkemmin tarkoitusta varten perustetun seurantaverkon avulla vuonna 2014. Seurannan mukaan metsätalouden osuus ravinnekuormasta saattaa olla aiempaa oletettua suurempi.

Erot aiempiin arvioihin ovat melkoiset. Vesistökuormituksen seurantaverkon ensimmäisten tulosten mukaan metsätalouden valtakunnallinen typpikuorma voi olla 1,6 miljoonan tonnin sijaan 25 miljoonaa tonnia.

Metsätalous nousee tuolla typpikuormituksella jo lähelle maatalouden päästöjä. Maa­talouden vastaava typpikuorma on arvioitu noin 30 miljoonaan tonniin.

Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessorin Leena Finérin mukaan on tärkeä selvittää, mistä eri menetelmillä lasketut suuret kuormituserot johtuvat.

Ominaiskuormituksen laskennassa on saatettu aliarvioida toimenpiteiden vaikutusten kestoa. Ominaiskuormituksen pohjana on kaikkineen varsin pieni aineisto. Se ei kata edes kaikkia metsätalouden toimenpiteitä.

Tuoreiden tutkimusten mukaan kuormitusta tulee myös vanhoilta ojitusalueilta, joilla ei ole tehty hakkuita. Tutkija Mika Niemisen mukaan se moninkertaistaa metsätalouden vesistökuormituksen.

Niemisen mukaan ojitus­alueiden vesistökuormitus ei vähene eikä lopu ajan kanssa, kuten ennen luultiin, vaan se jatkuu.

"Ojituksen pysyväluonteisen muutoksen huomioon ottaminen noin viisinkertaistaa metsätalouden fosforikuormituksen ja kymmenkertaistaa typpikuormituksen", Nieminen summaa.

Metsätalouden vesistökuormitusta laskettaessa pitää muistaa, että kuormitusta syntyisi myös ilman ihmisen toimia. Vesistöseurannan mukaan typen kuormitus luonnontilaisilta alueilta on noin 40 prosenttia metsätalouden aiheuttamasta kuormituksesta.

Jos siis metsätalouden vaikutusalueelta valuu typpeä 2,1 kiloa hehtaarilta vuodesta, metsätalouden osuus tuosta valunnasta on 1,1 kiloa. Luonnontilaisenakin tuolta alueelta valuisi typpeä kilon verran.

Finér lupaa metsätalouden vesistövaikutuksista tarkempia tuloksia ensi vuonna.