Ikääntyvät hirvenmetsästäjät ovat suorittaneet metsästäjätutkintonsa pääosin 1970-luvulla, eivätkä tuolloin opitut tiedot ole enää ajan tasalla.
”Tiedon puute on omiaan vaarantamaan metsästäjien oikeusturvan. On asioita, jotka saattavat hypätä silmille puun takaa ja poikia käräjäreissun”, Lapin yliopiston oikeusinformatiikan lehtori, varatuomari Jarmo Kiuru sanoo.
Kiuru on paitsi lainoppinut myös innokas hirvenmetsästäjä. Hän ryhtyi jahtaamaan isoa lihaa 40 vuotta sitten ja toteaa, että moni asia metsästyksessä on muuttunut, kuten metsästystä koskeva lainsäädäntö ja normisto.
”Metsästäjien kannattaisi pohtia oikeudellisesta näkökulmasta jo olemassa olevaa normistoa, ja kun uusia normeja otetaan käyttöön, tulisi etukäteen harkita, minkä kannan otamme niihin.”
Kiuru sanoo, että vaikka metsästäjillä on velvollisuus ottaa selvää säädöksistä, ei tiedon hankintaa helpota se, että riistahallinnon viranomaiset tiedottavat uusista pykälistä varsin nihkeästi.
Lääkkeeksi metsästäjien tiedonjanoon Kiuru julkaisi äskettäin Hirvenmetsästysoikeus-nimisen tietoteoksen.
Kyseessä on ajantasainen käsikirja metsästäjille ja tuomioistuimille. Nimensä mukaisesti teos käsittelee hirvenmetsästystä ja siihen liittyvää juridiikkaa oikeustapauksineen.
”Tietoa on kertynyt ammattini puolesta niin paljon, että halusin dokumentoida sen ja panna jakoon. Oikeustieteessä ei ole tähän aiheeseen paneuduttu.”
Kirjassa käsiteltävät yhteislupapyyntiin liittyvät asiat ovat metsästäjien kannalta erittäin merkittäviä. Pitkään oli epäselvää, saako niin sanotuilla sirpalealueilla eli alle tuhannen hehtaarin alueilla metsästää hirveä.
Metsästysasetuksen neljännen pykälän kumoaminen vei asiaa entistä epäselvempään suuntaan, mutta lopulta asiaa selvennettiin lainsäädännöllä.
”Nyt pyynnin pitää tapahtua luvassa merkityllä alueella. Omia lupia ei voi käyttää naapurin alueella, ellet sitten ole samassa yhteisluvassa”, Kiuru selvittää.
Epätietoisuutta metsästäjillä on myös ampumakokeeseen liittyen. Ampumakoeuudistuksen yhteydessä ampumakokeen valvojat ryhtyivät edellyttämään kokeen suorittamista pelkästään sellaisella aseella, johon suorittajalla on hallussapitolupa tai rinnakkaislupa, kuten ampumakoeasetuksen 7. pykälän 1. momentissa sanotaan.
”Asetuksessa edellytetään ampuma-aselain tarkoittamaa lupaa, ja ampuma-aselain mukaan kiväärin luvalla saa ampua myös lainakiväärillä. Lakiin säädetty aseen lainausmahdollisuus on jäänyt vähälle huomiolle”, Kiuru huomauttaa.
Lain 87. pykälässä luetellaan ehdot, joiden nojalla ampuma-aseen saa lainata toiselle. Kiväärin tai yhdistelmäaseen saa lainata vain sille, jolla on oikeus kiväärin tai yhdistelmäaseen hallussapitoon.
”Mikäli ampumakoe evätään sillä perusteella, että koe halutaan ampua tai on ammuttu laina-aseella, tästä on mahdollisuus valittaa”, Kiuru sanoo.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
