Tuorehake on kustannustehokas lämmönlähde

Kotimainen metsähake työllistää maaseudulla. Kuva: Matti Turtiainen

Fossiiliset polttoaineet siirtävät hiiltä maaperän satojen miljoonien vuosien vanhoista varastoista nykyisen luonnon kiertoon. Kivihiilen, öljyn ja maakaasun osuus Suomen energiantuotannosta on edelleen yli puolet. Olemme siten merkittävästi vastuussa henkeä kohti lasketusta kasvihuonekaasujen lisäyksestä emmekä sovi malliesimerkiksi maailmassa.

Polton kautta tuotettavaa energiaa tarvitsemme kuitenkin erityisesti lämmitykseen ja säätövoimana vielä pitkään, ja nykyinen maailman tilanne vaatii kotimaisten polttoaineiden käyttöä. Siksi se täytyy tuottaa tehokkaalla tavalla huomioiden polttoaineen uusiutuvuus ja riittävyys ja siihen liittyvän logistiikan ja itse polton energiatehokkuus.

Lisäksi Venäjän EU-pakotteet ovat johtamassa kotimaisen metsähakkeen käytön kasvuun.

Manner-Suomen maaseutuohjelman hankkeissa on sekä Etelä-Pohjanmaan että Hämeen ely-keskuksen rahoituksella kehitetty tuorehakkeen polttoa. Logistisesti ja energiakulutukseltaan itse polttoaineen tuotossa tuorehake on edullinen muihin polttoaineisiin verrattuna ja sitä on saatavilla.

Tuorehakkeen hankinta on ollut 3–8 euroa kiintokuutiota kohti edullisempaa kuin kuivan hakkeen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan polttaa märkää haketta, vaan kosteudeltaan 35–40-prosenttista. Kysynnän kasvaessa markkinoilla liikkuu myös tuoreempaa haketta.

Parhaillaan on rakenteilla maatilamittakaavan tuorehakekattila EIP-rahoituksella.

Vuosittain metsiin jää noin yhdeksän miljoonaa kuutiota puuta lahoamaan senkin jälkeen, kun luonnon monimuotoisuuden takaamiseen tarvittava lahoava puuaines on poistettu kokonaismäärästä.

Tämä puu lahoaa ja tuottaa eri vaiheiden kautta hiilidioksidia ilmakehään suunnilleen saman määrän kuin jos sen polttaisi. Poltettaessa lahopuun tuottama hiilidioksidi määrä vastaa noin kolmen miljoonan henkilöauton polttomoottorin tuottamaa määrää, mikä kertoo tuon hukkapuun sisältämästä energiasta.

Lisäksi lahoavasta puusta syntyy merkittävä määrä muun muassa metaania, jonka kasvihuonekaasuvaikutus on noin 30-kertainen hiilidioksidiin verrattuna.

Lahoaminen on tosin monisyisempi ja hyvinkin pitkäkestoinen tapahtuma, jonka yksityiskohtia ei kunnolla tunneta. Prosessi tuottaa esimerkiksi terpeenejä. Niillä voi olla hiukkasten muodostumisen kautta myös myönteisiä vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen, joskin elävien puiden tuottamat terpeenit ovat vallitseva lähde.

Puiden hyvä kasvu korreloi suoraan isopreenin ja terpeenien tuottoon. Siksikin nopeasti kasvava metsä on merkittävässä roolissa ilmastonmuutosta torjuttaessa. Metsän kasvua lisää oikeanlainen metsän hoito. Pienpuuhakkeen käyttö edesauttaa nuorten metsien hoitoa. Näin turvataan tulevaisuuden tukkipuun tuotantoa ja hiiltä sitovaa puurakentamista.

Hiilen sitominen on tehokkainta ekosysteemissä, jossa maaperän sisältämät aineet ja muut ympäristön vaikutukset eivät ole toiminnan pullonkaula, vaan se on auringonvalo.

Vanhoissa metsissä puut kyllä kasvavat mutta myös kuolevat. Jos niitä ei korjata sellaiseen käyttöön, jossa niiden elinkaari jatkuu esimerkiksi rakennusmateriaalina, ne lahoavat ja vapauttavat sitomansa hiilen luonnon kiertoon ja myös ilmaan.

Puu on nopeasti uusiutuvaa, ja hiilen kierto siinä on noin 100 kertaa nopeampaa kuin esimerkiksi turpeessa. Puun kasvatusta on helppoa kontrolloida, ja energiaa syntyy hyvän metsän hoidon sivutuotteena. Puu on uusiutuvana polttoaineena nopeasti tuotettavaa ja riittävää verrattuna esimerkiksi biokaasuun, joka on hyvä mutta toistaiseksi vain pieni lisä kokonaisenergiaamme.

Energian varastointimenetelmät, kuten akut ja vety, ovat edelleen täysin riittämättömiä ja tarvitsevat pitkäaikaista kehitystyötä, jotta niistä olisi todellista hyötyä esimerkiksi teollisuudessa ja raskaassa liikenteessä. Akkumateriaalit eivät riitä, ja niiden hankinta tuottaa omat ongelmansa.

Lisäksi käytössä oleva teknologia on jo syntyessään ”vanhaa” ja maaperän mineraalit käytetään sen mukaisesti tehottomasti.

Puun hiilivaraston kierrättäminen energiataloudessamme onkin merkittävä parannus nykytilanteeseen. Se on lisäksi kokonaistoimintana paikallista hyvinvointia ja omavaraisuutta lisäävää.

Puun käyttö kestää kriisejä. Kuntatason lämpölaitoksella tuorehake on antanut noin 30 prosenttia enemmän energiaa kuin perinteinen kuivan puun poltto.

Kotimainen metsähake työllistää maaseudulla. Metsähakkeen hankinta on kestävää. Energiapuuta ei hankita suojelualueilta eikä puuttomilta soilta, vaikka joku voi niin väittääkin.

Raimo Timonen

FT, dosentti, Helsingin yliopisto

Risto Lauhanen

MMT, dosentti, SeAMK

Antti Alatalkkari

toimitusjohtaja, Veljekset Ala-Talkkari Oy

Ari Haapanen

KTM, Vaasan yliopisto

Juha Viirimäki

projektipäällikkö, Suomen metsäkeskus

EIP-ryhmä Tuorehakehanke