Muuttohaukka on aapasoiden ohjus muuttohaukka

Muuttohaukka pesi aiemmin koko Suomessa. Kanta kutistui 1970-luvulla vain 30 pariin. Nyt reviirejä on maassamme noin 250. Jorma Luhta/kuvaliiteri.fi Kuva: Viestilehtien arkisto

Muuttohaukka on lajina

vaarantunut.

Kävi lähellä sukupuuttoa 1970-luvulla.

Poikasia 2–4.

Poikasten kuolleisuus

suurta.

Pesii etenkin vetisillä

aapasoilla.

Reviirejä Suomessa noin 250.

SODANKYLÄ

Aavan yllä suhisee. Kyseessä ei ole suihkukone, vaan sorsan perään taivaan sinestä syöksyvä muuttohaukkakoiras. Pian jysähtää ja taivaalta sataa repullinen höyheniä.

”Kun syöksyssä on vauhtia yli 300 kilometriä tunnissa, tälli on tyrmäävä. Saalis rojahtaa märkään suohon raanassa tai hengettömänä, karkuun se ei pääse”, kertoo muuttohaukkoja eniten maailmassa rengastanut Pekka Paarman Sodankylästä.

Etenkin uros saalistaa, se tipauttaa saaliinsa selällään lentävälle naaraalle.

”Ei siinä maassa turhaan käydä. Poikaset syövät nelisensataa saalislintua. Onpa linnunluiden ja jalkarenkaiden joukossa näkynyt hauen päitä ja ahvenen selkäruotojakin.”

Paarman muistelee tapausta, missä muuttohaukat pudottivat korppikaksikon lennosta.

”Ne erehtyivät liihottamaan muuttohaukan pesimäsuon yli. Molemmat pudotettiin kanveesiin kahdesti, ne hiippailivat lopulta varvikon suojissa metsään. Onpa pesälle pyrkinyt näätäkin saanut haukalta selkäänsä.”

Puhki nokittuja peukaloitaan esittelevä Paarman sanoo, että muuttohaukka on aggressiivinen petolintu jo pienestä pitäen, varsinainen soiden kingi. Pesällä rengastajaa odottaa tavallisesti 2–4 sähisevää poikasta.

”Poikasetkin ovat tosi äksyjä. Kun menen pesälle, ne heittäytyvät selälleen ja potkivat ja nokkivat sen, minkä kerkeävät. Ja huutavat. Kun vielä emokin huutaa samaan kuoroon, on meteli melkoinen.”

Mies tietää, mistä puhuu. Jo 619 muuttohaukan poikasta on saanut Paarmanilta kihlat kinttuihinsa viimeisen 30 vuoden aikana.

Aikuisia lintuja hän on nähnyt rengastajan urakan aikana toista tuhatta.

”Sen enempää niitä on tuskin kukaan muu nähnyt ainakaan pesimäsoilla.”

Muuttohaukka rakentaa pesänsä Lapin aapasoiden vetisimmille rimmille. Joka aikoo sen rengastaa, joutuu uimaan rapakossa.

”Monesti olen uponnut suohon kaulaani myöten. Hengenlähtökin on saattanut olla joskus liki. Metsäsukset ovat hyvä kulkuneuvo suolla. Auton katolle köytetyt sukset tuovat paheksuvia katseita, varsinkin heinäkuussa”, nauraa Paarman.

Rengastajat ukkoutuvat nopeasti. Uusia reviirinratsaajia on vaikea löytää. Nykynuoret eivät hevin ryhdy harrastamaan suokävelyä.

Moni kisällikokelas on käynyt suolla Paarmanin mukana, mutta kerta on jäänyt viimeiseksi.

”Eipä niitä ole sen jälkeen näkynyt. Rengastusluvan saadakseen joutuu ensin kulkemaan kokeneen rengastajan mukana pesillä pari vuotta ja suorittamaan tutkinnon, missä pitää tunnistaa muun muassa kaikki Suomen linnut.”

Ainut korvaus kovasta työstä on Metsähallituksen maksama kilometrikorvaus, josta verottajakin vie osansa.

”Eihän tämä lyö leiville, hullujen hommaa. Heinäkuussa suolle on lähdettävä joka päivä.”

Paarman on jättänyt kaukaisimpia muuttohaukkareviirejä nuorempien hoidettavaksi. Pohjoisimpia pesiä tarkistaa Susanna Ikola Helsingistä.

”Pääsin rengastushommiin aluksi isäni kanssa, nykyään rengastan muuttohaukkoja itsenäisesti. Nyt olen Lapissa viikon verran, tarkastan tällä reissulla 16 reviiriä. Oma rengastuslupa minulla on ollut jo muutaman vuoden”, hän kertoo.

Ikola sanoo olevansa huono kiipeäjä. ”Nämä minun lajit ovat onneksi sellaisia, että kiipeäminen jää vähälle. Muuttohaukkojen lisäksi rengastan suo- ja sarvipöllöjä.”

Rengastaminen aloitettiin Suomessa vuonna 1913. Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta rengastustoiminnan aloittamisesta.

KARI LINDHOLM

Avaa artikkelin PDF