Sahanpurusta proteiinia suomalaisessa sellutehtaassa? Tutkijat haluavat syöttää purukasat rehuna kaloille

Sahanpurun käyttö energiaksi on vähentynyt haketukien ansiosta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Luonnonvarakeskuksen tutkija Risto Korpinen uskoo, että sahanpurua jalostetaan tulevaisuudessa laadukkaksi proteiiniksi, jota voidaan käyttää rehuna esimerkiksi kaloilla.

Jalostamisprosessi on monivaiheinen. Sahanpuru jalostetaan ensin hemiselluloosauutteeksi ja selluksi, joista valmistetaan mineraalihapon, entsyymin tai katalyytin avulla hydrolyysissa eli kemiallisessa reaktiossa, jossa puun hiilihydraattiketjut pilkotaan yksittäisiksi sokereiksi, monosakkarideiksi.

Sokereilla taas ruokitaan yksisoluorganismeja, jotka saadaan lisääntymään typellä ja muilla ravinteilla. Nämä yksisoluiset organismit ovat proteiinia, jota voidaan käyttää rehuksi.

Prosessin raaka-aineena olisi mahdollista käyttää myös esimerkiksi perunatärkkelystä. Sahanpuru soveltuu siihen vielä paremmin: sitä ei voi syödä sellaisenaan.

"Elintarviketuotannon tulevista haasteista, kuten väestönkasvusta ja viljelysmaan vähentymisestä, on keskusteltu paljon. Se on myös yksi syy, miksi päädyin tähän ideaan”, Korpinen sanoo.

Hänen mukaansa on selvää, että emme voi jatkaa soijan ja villikalan syöttämistä viljeltäville kaloille nykyiseen tapaan.

”Valtamerien kalan saaliita ei voida enää lisätä, vaikka kysyntä muun muassa kalankasvatuksessa kasvaa voimakkaasti.”

Samaan aikaan soijateollisuuteen kohdistuu runsaasti kritiikkiä. Soijaplantaasien tieltä raivataan metsää, ja niiden vaatima viljelykelpoinen maa voitaisiin käyttää ihmisravinnon kasvattamiseen eläinten rehun sijaan.

Sahanpurua sen sijaan on Suomessa tällä hetkellä tarjolla runsaasti. Se on muodostunut ongelmajätteeksi monilla sahoilla, kun sitä ei päästä hyödyntämään. Purukasojen kasvaminen saattaa jopa rajoittaa tuotantoa.

Korpinen uskoo, että puupohjaisella proteiinilla on hyvä mahdollisuus tulla vakavaksi vaihtoehdoksi kalanrehua varten. Sellutehtailla on tarvittava infrastruktuuri MonoCell-innovaation kehittämiseen ja käyttöön ja siten uuden liiketoiminnan luomiseen.

”Tehtaat voivat perustaa proteiinin tuotantoyksiköitä alueelleen. Ne voivat hyötyä synergiasta kierrättämällä materiaalien, veden ja kemikaalien lisäksi energiaa, kuten sähköä ja höyryä”, Korpinen sanoo.

Proteiinintuotanto tarjoaisi myös vastauksen Suomen sahojen merkittävään ongelmaan. Tällä hetkellä sahanpurua voidaan käyttää esimerkiksi biopolttoaineiden valmistukseen, mutta Suomen nykyisen energiapolitiikan vuoksi se ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Valtio tukee metsähakkeen, myös ulkomailta tuodun, käyttöä energianlähteenä, mutta tuet eivät koske kotimaista sahanpurua. Tämä on johtanut sahanpurun hinnan romahtamiseen energianlähteenä. Se on myös syy Korpisen optimistisuudelle sahojen suhteen. Sellutehtaiden tapaan sahatkin voivat lisätä kannattavuuttaan hyödyntämällä tuotantonsa sivuvirtoja.

Tutkimuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2017 syksyn aikana. Ryhmä koostuu kymmenestä tutkijasta eri puolilta Suomea.

Korpinen työskentelee pääasiassa ensimmäisten vaiheiden parissa, koska hän on projektin johtava tutkija ja tekee ensimmäiset kokeet. Osa tutkimusmenetelmistä on varsin tuttuja tutkijaryhmälle, koska niitä on käytetty aiemmin muissa projekteissa.

”Ryhmäämme kuuluu esimerkiksi elintarvike- ja ravitsemusasiantuntijoita. Jokaisella ryhmämme jäsenellä on oma tehtävänsä, joka vastaa hänen asiantuntemustaan. Lopuksi tutkija Frans Silvenius tekee elinkaarianalyysin, joka kertoo, kuinka paljon energiaa ja kemikaaleja koko prosessissa on käytetty ja mitkä ovat niiden ympäristövaikutukset”, Korpinen sanoo.