"Pitäisi muistaa myös metsänomistajan näkökulma", sertifiointityöryhmän puheenjohtaja painottaa, kun ekologinen kestävyys uhkaa jyrätä sertifioinnin muut vaatimukset
Metsien sertifioinnissa olennaisen tärkeää on sen hyväksyttävyys metsänomistajien keskuudessa, muistuttaa emeritusprofessori Paavo Pelkonen.
Metsäsertifiointijärjestelmä PEFC:n päivitettyjen kriteerien vaatimustaso jakaa mielipiteitä. Standardityöryhmän puheenjohtaja ja Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Paavo Pelkonen kehottaa muistamaan myös maanomistajat. ”Suomessa on satoja tuhansia metsänomistajia, joita tämä loppupeleissä koskee.” Kuva: Jarkko SirkiäEnsin lähtivät ely-keskus ja Suomen ympäristökeskus, nyt myös saamelaiset.
Metsäsertifiointijärjestelmä PEFC on saanut viime viikkoina julkisuudessa osakseen kovaa kritiikkiä. Sen viiden vuoden välein päivitettäviä vaatimuksia on työstänyt parin vuoden ajan ennätyssuuri, yli 60 eri tahon vapaaehtoinen joukko. Niistä kolme jätti kuitenkin viime metreillä aikaansaannoksen allekirjoittamatta.
Työryhmän puheenjohtajana toiminut Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Paavo Pelkonen on tilanteesta harmissaan.
”Standardin päivittämisen pohjana oleva kansainvälinen ohje lähtee siitä, että meidän pitää yrittää ymmärtää toistemme näkökulmia ja pyrkiä yhteisymmärrykseen”, hän sanoo.
”Se ei merkitse sataprosenttista yksimielisyyttä. Lopullinen standardi ei sisällä kaikkia keskusteluissa esitettyjä näkökulmia ja vaatimuksia.”
Maailman kehittyminen kahtiajakautumisen suuntaan näkyy myös metsäkeskustelussa tiukkoina jakolinjoina.
”Ekologinen kestävyys on saanut keskustelujen ajankäytön suhteen erityisen aseman standardityöryhmän työssä, vaikka kansainvälisten toimintaohjeiden mukaan ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus ovat samalla lähtöviivalla.”
Pelkosen mielestä on kohtuutonta pysähtyä yhteen tarkastelukierrokseen ja ajatella vapaaehtoisuuteen perustuvan sertifikaatin täyttävän kaikki käsitykset kestävyydestä.
”Ehkä ennemminkin pitäisi puhua kestävän metsätalouden parantamisesta ja edistämisestä kuin vaikeasti määriteltävästä absoluuttisesta tasosta”, hän sanoo.
Metsäsertifioinnilla osoitetaan, että metsiä hoidetaan kestävästi.
Ely-keskukset jättivät PEFC:n päivitetyt vaatimukset allekirjoittamatta, koska niissä ei huomioitu riittävästi uusinta tutkimustietoa ja kansainvälisiä sopimuksia. Lisäksi sertifikaattia ei voi elyjen mielestä markkinoida ekologisesti kestävänä.
Pelkonen korostaa, ettei sertifiointi ole viranomaistoimintaa vaan vapaaehtoinen markkinaosapuolten välinen prosessi.
”Vaatimuksissa tulee huomioida tieteellinen tutkimus mutta myös yhtä lailla teknologia ja ihmisten käytännön kokemukset.”
Pelkosen mukaan jotkut elyjen ympäristöasiantuntijoiden ehdotuksista jäivät huomiotta, mutta esimerkiksi säästöpuiden määrää ja suojavyöhykkeiden leveyttä kasvatettiin.
Vaikka lopputulos ei miellyttänyt kaikkia, sujui valmistelu puheenjohtajan näkökulmasta ”niin hyvässä hengessä kuin etänä voi”.
Saamelaiskäräjien lähdön syynä oli, etteivät vaatimukset turvaa riittävällä tavalla metsätalouden kestävyyttä saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskäräjät kokivat myös, että metsätalouden edustajilla oli muita vahvempi rooli päätöksenteossa.
Valtion metsien osalta standardi sisältää saamelaisten vaatimukset saamelaiskäräjien hyväksymässä muodossa.
”Totta kai PEFC on metsätaloudelle ja -teollisuudelle tärkeä, mutta eivät niiden edustajat millään tavalla hallinneet puheenvuoroillaan kokousten ajankäyttöä”, Pelkonen huomauttaa.
Metsänomistajalle sertifiointi on tullut lähes välttämättömäksi kansainvälisten markkinoiden kautta. Asiakkaat vaativat osoitusta toiminnan kestävyydestä, ja metsäyhtiöt tarvitsevat siksi tuotteisiinsa sertifioitua puuta.
PEFC:n lisäksi Suomessa on käytössä toinen metsien sertifiointijärjestelmä FSC.
”Sertifioinnissa pitäisi kuitenkin pitää mielessä myös metsänomistajan näkökulma. Pitää muistaa, että metsä on yksi omaisuuslaji”, Pelkonen tähdentää.
Monet ovat liittyneet sertifioinnin piiriin metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyden kautta.
Yhdistyksillä, yrittäjillä ja yrityksillä on merkittävä tehtävä standardin vaatimusten toteuttamisessa, Pelkonen korostaa.
”Keskustelen paljon maaseudulla elävien ihmisten kanssa. Vastuullisuus ja luontoarvot ovat heille tärkeitä, mutta ne eivät välttämättä mene yksi yhteen tutkijoiden ekologisten määrittelyjen kanssa.”
Uudistetut vaatimukset toimitetaan PEFC Suomelle ja sen jälkeen kansainvälisesti arvioitaviksi ja hyväksyttäviksi.
”Lopputuloksen laatu tarkastetaan perin pohjin.”
Pelkonen kehottaa tarkastelemaan yksityiskohtien sijaan kokonaiskuvaa. Joissain valtioissa sertifiointi voi olla ainut toimiva tapa metsien käytön sääntelyyn. Suomessa jo lainsäädäntö luo hyvän lähtötason metsätaloudelle.
”Aina, kun puhutaan metsistä, kannattaisi muistaa, että globaalisti tarkastellen maapallolla on ollut tuplamäärä metsää nykyiseen nähden. Suomessa ei vastaavaa metsäkatoa ole.”
Lue myös:
Metsäsertifikaatin rivit rakoilevat: Nyt myös saamelaiset irtaantuivat
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
