Asiantuntijalta: Seuraavan hallituksen tärkein luontoteko on saada aikaan tuloksia
Kun luonnon tilaa halutaan aidosti parantaa, maanomistajien on oltava ratkaisujen keskiössä eikä niiden kohteena, kirjoittaa MTK:n elinvoimajohtaja Leena Kristeri. ”Seuraavan hallituksen on tunnustettava, että luontopolitiikan hyväksyttävyys on sen onnistumisen edellytys.”
Vapaaehtoisen suojelun kohteita. Kuvituskuva. Kuva: Jyrki Luukkonen, Carolina Husu, koonnut: Sanne KatainenLue artikkelin tiivistelmä- Leena Kristerin mukaan seuraavan hallituksen luontopolitiikan tärkein mittari on luonnon tilan paraneminen käytännössä, ei uusien ohjelmien tai hallintomallien määrä.
- Leena Kristeri kirjoittaa, että maanomistajien on oltava ratkaisujen keskiössä. Hänen mukaansa politiikan tulee perustua yhteistyöhön, vapaaehtoisuuteen ja kannustavuuteen.
- Leena Kristerin mukaan vapaaehtoiseen suojeluun perustuva Metso-ohjelma osoittaa, että luonnon monimuotoisuutta voidaan vahvistaa tehokkaasti, kun maanomistajaa kohdellaan kumppanina.
- Leena Kristeri esittää viisi päätöstä: luonnonhoidon vahvistaminen maa- ja metsätaloudessa, vapaaehtoisten ohjelmien rahoitus, luonnonarvomarkkinoiden pelisäännöt, valuma-aluekohtainen vesiensuojelu ja ennallistamisen rahoituksen kohdentaminen vaikuttavimpiin kohteisiin.
Suomessa luonnon monimuotoisuuden tilasta kannetaan aiheellista huolta. Siksi seuraavan hallituksen luontopolitiikan tärkein mittari ei voi olla uusien ohjelmien, strategioiden tai hallinnollisten rakenteiden määrä. Olennaista on, paraneeko luonnon tila käytännössä. Liian usein itse tavoite on jäänyt keinojen varjoon.
Seuraavan hallituksen tärkein luontoteko ei ole uuden hallintomallin rakentaminen tai uuden luontolain säätäminen. Tärkeintä on luoda Suomen luonnolle arvoa tavalla, joka tuottaa konkreettisia tuloksia luonnossa, vahvistaa maanomistajien mahdollisuuksia ja rakentaa Suomesta ennakoitavaa sekä vastuullista investointiympäristöä.
Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ei ole ristiriidassa maa- ja metsätalouden kanssa. Päinvastoin.
Suurin osa Suomen luonnosta sijaitsee yksityisten maanomistajien hallinnassa. Kun luonnon tilaa halutaan aidosti parantaa, maanomistajien on oltava ratkaisujen keskiössä eikä niiden kohteena. Tämä edellyttää politiikkaa, joka perustuu yhteistyöhön, vapaaehtoisuuteen ja kannustavuuteen.
Samat periaatteet ovat tuottaneet Suomessa myös parhaat tulokset. Vapaaehtoiseen suojeluun perustuva Metso-ohjelma on osoittanut, että luonnon monimuotoisuutta voidaan vahvistaa tehokkaasti silloin, kun maanomistajaa kohdellaan kumppanina.
Luonnon kannalta ratkaisevaa ei ole hallinnon määrä vaan se, saadaanko aikaan vaikuttavia toimenpiteitä.
Luonto ei ole Suomelle vain suojelukysymys vaan myös kilpailutekijä. Puhdas pohjoinen luonto, toimiva maaseutu ja vastuullinen maa- ja metsätalous rakentavat Suomen maabrändiä tavalla, jolla on merkitystä investoinneille, matkailulle ja viennille.
Siksi seuraavan hallituksen luontopolitiikan tulisi rakentua viiden käytännön päätöksen varaan.
Ensimmäinen päätös on vahvistaa luonnonhoitoa osana kannattavaa maa- ja metsätaloutta. Maanomistajille on annettava mahdollisuus tehdä luonnonhoitoa elinkeinojen rinnalla, ei niiden vastakohtana. Kun ratkaisut tukevat samalla tilojen ja metsien elinvoimaa, niiden vaikutukset ovat pysyviä.
Toinen päätös on turvata vapaaehtoisten ohjelmien pitkäjänteinen rahoitus. Metso-, Helmi-, Nousu- ja Ahti-ohjelmat ovat osoittaneet, että tuloksia syntyy silloin, kun rahoitus kohtaa toteuttajat. Luonnon kannalta tärkeämpää on saada hyvät kohteet toteutettua kuin rakentaa uutta sääntelyä alueille, joille luontoarvojen vasta toivotaan kehittyvän tulevaisuudessa.
Kolmas päätös on luoda luonnonarvomarkkinoille toimivat pelisäännöt. Monimuotoisuudelle on kasvavaa kysyntää markkinoilla, ja Suomella on mahdollisuus rakentaa tästä uusi vahvuus. Selkeät säännöt, luotettava tieto ja ennakoitava toimintaympäristö voivat houkutella yksityistä rahoitusta luonnon hyväksi tehtävään työhön.
Neljäs päätös on edistää valuma-aluekohtaista vesiensuojelua. Vesistöt eivät noudata kuntarajoja tai hallinnollisia rakenteita. Siksi myös ratkaisujen on perustuttava luonnon kokonaisuuksiin ja paikallisiin olosuhteisiin.
Viides päätös on kohdentaa ennallistamisen rahoitus sinne, missä vaikutukset ovat suurimmat. Julkisia varoja on käytettävä vastuullisesti ja tutkittuun tietoon perustuen. Luonnon näkökulmasta ratkaisevaa ei ole käytetty rahamäärä vaan se, kuinka paljon luonnon tila paranee.
Luonnon kannalta ratkaisevaa ei ole hallinnon määrä vaan se, saadaanko aikaan vaikuttavia toimenpiteitä.
Seuraavan hallituksen on myös tunnustettava, että luontopolitiikan hyväksyttävyys on sen onnistumisen edellytys. Omistusoikeuden kunnioittaminen, oikeudenmukaiset korvaukset ja ennakoitava toimintaympäristö eivät ole luonnonsuojelun esteitä. Ne ovat sen perusta. Jos yhteiskunta tarvitsee maanomistajilta uusia toimia yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, niiden kustannuksia ei voida siirtää yksittäisten ihmisten kannettaviksi.
Luontopolitiikan onnistumista ei pidä mitata uusien lakien, strategioiden tai raporttien määrällä. Kysymys on lopulta hyvin yksinkertainen. Paraniko luonnon tila vai ei?
Suomi tarvitsee enemmän arvoa luonnolle. Se onnistuu vain, jos samalla syntyy enemmän mahdollisuuksia niille ihmisille, jotka luonnosta joka päivä huolehtivat. Onnistunut luontopolitiikka vahvistaa luonnon tilaa, maaseudun elinvoimaa, Suomen investointiympäristöä ja puhtaan Pohjolan maabrändiä.
Leena Kristeri
elinvoimajohtaja
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
