Video: Kimmo Kuuvan jänisjahti oli päätyä traagisesti, kun koira meni kohti tietä ja pian näkyi verta

Jänisjahti on suomalaista metsästysperinnettä parhaimmillaan. Olipa koirana ajokoira, mäykky, tai serkkupoika, mikä vain. Haaste on aina hauska ja tilanteet vaihtelevat. Pääsimme jänistämään Muurikkalassa, jossa koiran virkaa hoiti ansiokkaasti Suvi Husun omistama Sisu-dreeveri.

Kimmo Kuuvan oma beagle oli jo jäänyt eläkkeelle, joten tämä kausi mennään lainakoiralla, kunnes Kuuvan perheeseen saadaan uusi jänistäjä.

Passiketjun muut jäsenet eivät ehtineetkään jahtipäivänä mukaan, joten pääsimme toteamaan, että yhden miehen passiketju on harvanlainen.

Syksyllä ennen kuin lumi tuli maahan, alueella nähtiin vain muutamia jäniksiä ja rusakoita. Lumentulon jälkeen on saatu havaita, että kyllä sitä pupukantaa löytyy. Jälkiä ja polkuja on kuin moottoritienä metsässä.

"Jaha, moottoritiellä ei nyt ole ruuhkaa", sanoo Kimmo Kuuva, käydessään laskemassa yhden rusakon ja yhden jäniksen tekemät jäljet polulla.

Jos ajo lähtee käyntiin, Kuuva ottaa passipaikan juuri tämän polun varrelta. Hänen mukaansa jänis tulee ehdottomasti tätä reittiä jossain vaiheessa ajon aikana. Se on nähty monta kertaa.

Kun Sisu päästetään hommiin, se palaa Kuuvan luokse vain lyhyen etsimisen jälkeen. Taitaakin olla niin, että aivan lähimaastossa ei jänistä ja houkuttelevia hajuja olekaan. Sisu ottaa toisen suunnan tutkinnan alle, ja siellä alkaakin tapahtua.

"Nyt lähti ajo. Olemme hyvällä paikalla. Nyt vain odottelemme", toteaa Kuuva tyytyväisenä.

Ajon aikana Kuuva ei tuijottele tutkaa, vaan tarkkailee maastoa. Rusakko tai jänis kulkee usein monta minuuttia koiran edellä, ja tulee näkyviin huomattavasti aikaisemmin kuin koira. Kännykän tuijottelijalle käy helposti niin, että tilanne menee ohi.

Totta kai koiran etenemistä tulee seurata näytöltä ihan turvallisuussyistäkin. Että kerkiää hätiin, jos jänis vie ajoa kohti suurinta vaaraa, valtatietä tai junarataa. Liikenne on vienyt useamman ajokoiran tänäkin vuonna.

Niin on käydä tässäkin ajossa. Kännykän näyttö kertoo, että ajo on menossa suoraan tietä kohti. Kuuvalle tulee kiire apuun, ettei tragediaa tapahtuisi. Emme ehdi tienylityspaikalle ennen ajoa.

Kuuva löytää heti rusakon ja koiran jäljet, mutta ikävä kyllä ylityspaikan jäljiltä löytyy myös verta.

"Nyt on paha juttu. Koira pitää saada kiinni ja katsoa, ettei sillä ole jalat auki", hän toteaa.

Koira saadaan kiinni, ja todetaan, että tämä jahti kesti sitten vain noin kaksi tuntia. Polkuanturassa on haava, ja silloin pitää jahti tietenkin heti lopettaa.

Keli muuttui tassuntappajaksi muutamassa tunnissa. Aamulla oli lämmin suojakeli, lumi oli aivan sulaa ja pehmeää pinnalta asti. Päivän mittaan lumen pinta on muuttunut korpuksi ja sen alla lumi on ihan höttöä. Koiran tassu uppoaa syvälle pehmeään lumeen ja kovaksi jäätynyt pinta raapii polkuanturan haavalle.

Pahimmillaan Sisu olisi joutunut eläinlääkärin paikattavaksi ja pidemmälle sairauslomalle, mutta nopean reagoinnin ja koiran nopean löytymisen ansioista sairaslomaa tulee vain viikosta kahteen. Ja Sisu pääsee mahdollisesti toistekin Kuuvan kanssa metsälle.

"Kyllä nyt kävi Sisu niin, että meillä on niin raakaa keli, että pistetään homma tällä kertaa purkkiin ja lähdetään uudestaan kun kelit vähän pehmenevät", Kuuva lohduttaa koiraa.

Sisu ei olisi haavaa hätkähtänyt, jos siltä olisi kysytty. Ajo olisi jatkunut tarvittaessa iltaan asti. Tässä on vastuullisen koiranohjaajan oltava hereillä ja keskeytettävä meno ennen kuin tulee isompi vahinko. Koirat ovat metsästyskavereitamme, eivät pelkkiä työkaluja.