Viljelymetsikön tukkion luontaista kehnompaa
Sahateollisuuden raaka-ainepohja muuttuu, kun viljelymetsistä hakattujen tukkien osuus kasvaa. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoViljelypuustoissa tukki on laadultaan huonompaa ja tukin saanto pienempi kuin luontaisesti syntyneissä metsissä. Laatuero on selvä varsinkin männyllä, mutta näkyy myös kuusikoissa.
”Viljelty puu ei ole niin suoraa kuin luontaisesti syntynyt puu. Viljelymänty on myös oksikkaampaa, varsinkin istutusmänniköissä”, Metsäntutkimuslaitoksen professori Erkki Verkasalo sanoo.
Luontaisesti syntyneillä männyillä tukkiprosentti voi olla kymmenen prosenttiyksikköä suurempi kuin läpimitaltaan yhtä paksuilla kylvetyillä männyillä. Luontaisilla ja istutetuilla männyillä ero voi olla 15 prosenttiyksikköä.
Luontaisesti syntyneissä kuusissa tukin osuus on kymmenkunta prosenttiyksikköä suurempi kuin istutuskuusissa.
Istutusmännyt saavuttavat saman läpimitan 20–50 vuotta ja kylvömännyt 15–50 vuotta aiemmin kuin luonnonmetsiköissä varttuneet puut. Istutuskuusikoiden ja luontaisten kuusten vastaava ero on 20–45 vuotta.
Teollisuuden raaka-aineena viljelty tukki on erilaista.
”Viljelypuussa on enemmän nuorpuuta ja vähemmän sydänpuuta, eikä viljelypuun tiheys ja lujuus ole samaa luokkaa kuin luontaisesti syntyneellä puulla”, Verkasalo selvittää.
Viljelymetsien mäntytukkia on tulossa hakkuisiin seuraavan 10–20 vuoden aikana aiempaa selvästi enemmän Väli-Suomessa. Viljellyn kuusitukin osuus kasvaa lähinnä Itä- ja Etelä-Suomessa.
Saha- ja vaneriteollisuuden raaka-ainepohja muuttuu.
”Teollisuuden on varauduttava siihen, että tuoteryhmiä, strategiaa ja segmentointia on mietittävä uudelleen. Kysymys on siitä, mihin mänty ja kuusi on jatkossa järkevää käyttää. Miten raaka-aine kannattaa lajitella ja mitä siitä voidaan maksaa”, Verkasalo sanoo.
Verkasalo huomauttaa, että oikein kasvatettuna ja oikeisiin tuotteisiin käytettynä nopeakasvuisellakin viljelypuulla voi olla hyvä jalostusarvo.
Viljelypuu on Suomessa suhteellisen uusi raaka-aine. Metsänuudistaminen viljellen alkoi laajassa mitassa Suomessa vasta 1960-luvulla.
Keski- ja Etelä-Euroopassa viljelty puu on usein ainoa raaka-aine metsäteollisuudelle. Viljelymetsien tuottaman raaka-aineen pohjalta on kehitetty laaja puutuoteteollisuus Saksassa, Itävallassa, Ranskassa ja Etelä-Ruotsissa.
”Näistä maista on saatavissa tietoja ja hyviä käytäntöjä viljelypuun hyödyntämiseksi kannattavasti”, Verkasalo sanoo.
Viljeltyjen metsiköiden laatu on paranemassa. 1980-luvulta lähtien käytettävissä on ollut perinnöllisesti laadukkaampaa kylvösiementä ja parempia istutustaimia.
Paljasjuuritaimet ja kuokkaistutus on korvattu paakkutaimilla ja putki-istutuksella. Myös maanmuokkaus sovitetaan nykyisin paremmin kasvuolosuhteiden ja uudistamistavan mukaan. Istutettava puulaji valitaan tarkemmin kasvupaikan perusteella.
”Koko toimintaketju on kaikilta osiltaan parantunut”, Verkasalo sanoo.
Myös jo olemassa oleville huonolaatuisille viljelymetsiköille on tehtävissä paljon.
”Räkämännikön laatua voi huolellisella harvennuksella kohentaa huomattavasti. Näin järeytymisen myötä puuston laatu alkaa näyttää paremmalta”, Verkasalo neuvoo.
JUHA KAIHLANEN
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
