Metsätien perusparannus nostaa tukin hintaa
Kolmikannan metsätiellä puusto oli vallannut ojat. Kaivinkoneella ojia kaivaa Juha Muikku urakoitsija Janne Kallisen firmasta. Tiehankkeen sopimukseen kuului, että urakoitsija poisti puuston puupalkalla ja välitti sen energiapuuksi. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoTYRNÄVÄ (MT)
Kolmikannan metsätie Tyrnävän Ala-Temmeksessä on sen verran kuoppainen, ettei sinne ole henkilöautolla asiaa. Painaumat ja maakivet repisivät öljypohjaa.
Metsäautotie on rakennettu 1980-luvulla.
”Silloin alueella tehtiin paljon hakkuita ja muita metsänhoitotöitä. Nyt 30 vuoden kuluttua hakkuut ovat jälleen ajankohtaisia”, tiehoitokunnan puheenjohtaja Olavi Ojanperä kertoo.
Märällä säällä tiessä on pehmeitä kohtia, ja betonirummut ovat paikoin murentuneet.
On siis peruskorjauksen aika.
Ensin raivataan tienpenkan puusto, sitten kaivetaan ojat. Tienpinta höylätään ja siihen ajetaan uusi murske.
Peruskorjauksen ansiosta kelirikkokausi lyhenee, jolloin leimikosta voi syksyn ja kevään puupula-aikaan saada hyvän hinnan.
Metsäpalveluasiantuntija Mikko Jussila Otso Metsäpalveluista arvioi, että kantohinta nousee 3–5 euroa kuutiolta.
Ojanperä tosin huomauttaa, että metsänomistajan saama mahdollinen lisähinta kuluu tiemaksuihin.
Otson koordinoiman tiehankkeen kustannusarvio Kolmikannan metsätiellä on 142 000 euroa. 11,8 kilometrin pituisella tiellä se tekee 12 euroa metriltä.
Kustannukset jakautuvat tieyksiköiden mukaan. Mitä enemmän maata tien varrella omistaa ja mitä kauempana maat sijaitsevat tien alkupäästä, sitä enemmän tienhoito maanomistajalle maksaa.
”Usein on niin, että halukkuutta tien käyttöön löytyy, mutta maksajia ei niin helposti”, Ojanperä toteaa.
Perusparannuksesta päättää tiekunta, johon kaikki tieosakkaat kuuluvat. Kolmikannan metsätien tapauksessa enemmistö kannatti sitä.
Yksityiset metsänomistajat saavat tien perusparannuksen kustannuksista 40–60 prosenttia takaisin kemeratukina. Pohjois-Suomessa tuki on Etelä-Suomea suurempi. Pohjois-Pohjanmaalla perusparannusta tuetaan 50 prosentilla.
Kemera-asetuksen mukaan tukea saa yli 500 metriä pitkille tieosuuksille, mikäli alueen kestävä vuotuinen hakkuumäärä on vähintään kolme kuutiometriä hehtaaria kohti.
Jos suunniteltu vuotuinen hakkuumäärä on sen alle, tien täytyy olla vähintään 800 metriä pitkä, jotta sille voidaan myöntää tukea.
Jussilan mukaan tien kunnostus nostaa myös kiinteistöjen arvoa. Ambulanssikin pääsee paremmin perille ja metsän virkistyskäyttö helpottuu.
”Ja metsästysporukka kiittää”, Ojanperä lisää.
Ennen kaikkea teiden kunnossapito helpottuu peruskorjauksen jälkeen.
Jussilan mukaan tie olisi hyvä lanata kerran vuodessa. Lisäksi tienpenkat pitäisi niittää 2–3 vuoden välein.
Jussila kuvailee metsäautoteitä hiussuonistoksi, joka on elintärkeä puuhuollon toimivuudelle.
Otso tekee yksityisteiden perusparannuksia Suomessa eniten, noin 1 500 kilometriä vuodessa. Jussilan mukaan määrä pitäisi tuplata, jotta puuta saataisiin kunnolla liikkeelle.
Hän kuitenkin pelkää, että valtion tuki tiehankkeille tulevaisuudessa vähenee.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
