Kantohinta kertoo kannattavuuden

Suuri osa metsänomistajista pitää kantohintoja metsätalouden kannattavuuden mittarina. He ovat siinä oikeassa, myönsi tutkija Jussi Leppänen Luonnonvarakeskuksesta Metsäpäivillä.

”Kantohinta on selkeä mittari metsätalouden kannattavuuteen. Se on puumäärää tärkeämpi, sillä todella heikkoa hintaa ei voi korvata puun myyntimäärää nostamalla”, Leppänen totesi.

Leppäsen mukaan muut kannattavuuden mittarit sopivat toiminnan hiomiseen. Niiden avulla voi parantaa kannattavuutta.

”Käytännön metsätaloudessa on totuttu 3–4 prosentin korkoon, mikä on ihan hyvä. Omilla toimilla tuota kannattavuutta voi silti kohentaa suurestikin.”

Leppäsen mukaan esimerkiksi istutustaimien käyttö parantaa metsätalouden kannattavuutta. Uusi metsälaki mahdollistaa myös kiertoajoilla pelaamisen.

”Kovaa korkoa hakevat metsänomistajat siirtyvät lyhyisiin kiertoaikoihin. Etelä-Suomessa se tarkoittaa kuusella alle 60:ta vuotta. Pohjois-Suomessa tyydytään siihen, että männystä saadaan vain yksi tukki.”

Sahoille muutos tietää entistä ohuempaa tukkisumaa.

”Toistaiseksi sahat ovat saaneet riittävästi järeää tukkia. Jatkossa järeästä tukista on ehkä pakko maksaa enemmän, jos sitä haluaa, sillä sen kasvattaminen ei ole muuten kannattavaa metsänomistajalle”, pohti Leppänen.

Keskusteluun nostettiin myös erilaisten metsänkasvatusmenetelmien kannattavuus. Tutkimusjohtaja Paula Horne Pellervon taloustutkimuksesta totesi, että yksiselitteistä vastausta kasvatusmenetelmien paremmuudesta ei ole kyetty antamaan.

Jarmo Palokallio

Avaa artikkelin PDF